Kolme yötä Suomessa takana

Menin viime lauantaina vanhemmilleni Porvooseen yöksi, ja saunoimme siinä illalla. Iskän kanssa maistettiin muutamaa erilaista olutta myös. Sunnuntaina aamulla heräsin puoli viiden aikaan siihen kun äitini koputti huoneen oveen ja samantien avasi oven sanoen ”Kello on jo puoli viisi”, johon vastasin vain unisena, että tiedän. Itselläni olisi ollut puhelimessa herätys viideksi. Tosin silloin en olisi varmaan ehtinyt leikkaamaan ja ajamaan pois viiksiäni ja partaa suun ympäriltä, joita kasvatin varmaan viime marraskuusta lähtien odottaakseni vaimon tuloa Suomeen, sekä syömään aamiaista.

Noin puoli kuuden aikaan lähdimme ajamaan kohti lentokenttää. Ihmetyksekseni lento olikin etuajassa noin parikymmentä minuuttia kun tarkistin sen Finavian sivuilta. Ajoituksemme lentokentälle oli täydellinen, sillä vielä ajaessamme sinne vaimo viestitti, että oli päässyt koneesta ja läpi passintarkastuksesta ja matkalaukkuaan odottelemassa, ja kun olimme päässeet kentälle hän sai matkalaukkunsa eikä meidän tarvinnut odotella kauaakaan kun rakas käveli sieltä tullialueen ovista. Pidin askartelemaani kylttiä esillä, ja huudahdin oikein ääneen ”Mahal ko!”, joka on filippiinoa ja meinaa, että rakkaani! Onneksi tilanne meni nopeasti siinä, sillä meinasin alkaa ihan liikuttumaan jälleennäkemisestä. Meillä oli Jenniferille lämmin talvitakki mukana, ei siinä muuta kuin nopeasti autoon, ja Porvoota kohti. Kehä 3:lla eikä moottoritiellä ollut paljoakaan muuta liikennettä sillä oli niin aikainen sunnuntaiaamu. Vaimon ensimmäiset kommentit olivat, että olipas kylmä ja kun moottoritietä ajettaessa näkyi sivuilla metsää niin sanoi, että onpas täällä paljon puita ja metsää.

Porvoossa vanhempien talolla menimme vielä saapumisen jälkeen vähän lepäämään ja torkkumaan, minkä jälkeen nautittiin yhdessä aamiaista – riisipuuroa ja sekametelisoppaa jotka äitini oli valmistanut. Vaimo kehui, että oli hyvää. Jenniferillä oli paljon tuliaisia joita sitten seuraavaksi jaettiin. Kävimme vanhempien kanssa kaupungilla ajelulla ja myös kauppareissulla yhdessä, ja aamun valjettua sai vaimo varmaan ihmetellä, miten vähän ihmisiä kaupungilla näkyi, miten rauhallista. Oli hauska kuulla, miten vanhempani puhuivat englantia molemmat, jopa hieman ujo isänikin. Hyvää harjoitusta pitkästä aikaa!

Iltapäivällä mentiin vanhempien kanssa Porvoon filippiiniläiseen ravintolaan Tropa’s Hub:iin syömään. Omistajapariskunta tervehti meitä sydämellisesti, ja usein keittiössä piileskelevä Dennis-mieskin oli siinä meitä hymysuin kättelemässä. Emäntä puhua pulputti ja kikatti tuttuun tapaansa jatkuvasti. Vaimo valitsi annoksekseen Chicken Teriyakin ja minä otin Sizzling Sisigin. Alkupalaksi jaoimme friteeratut mustekalarenkaat. Lähtiessämme emäntä oikein halasi vaimoani.

Palattuamme vanhempieni talolle lastasimme vaimon matkalaukun ja muut kimpsumme autooni, ja ajoin meidät kotiin Askolaan. Jennifer purki vaatteensa ja tavaransa makuuhuoneen vaatekaappiin, ja esittelin kotia hänelle ja miten mikäkin toimii. Sitten koittikin aika hänen availla kaikki joulu- ja syntymäpäivälahjat jotka olivat kuusen (valkoinen tekokuusi) alla odottamassa häntä. Suurin osa lahjoista oli pehmeitä paketteja, lämpimiä vaatteita.

Maanantaina tein töitä kotoa käsin kuten useimmiten teen, ja naapurini pyysi minua viemään hänet Porvooseen autokorjaamolle jossa hänen autonsa oli ollut korjattavana. Vaimo lähti mukaan takapenkille, ja käytiin sen jälkeen sitten Tokmannilla ostamassa kylppäriä varten pieni muovinen roskakori. Naapuri antoi kiitokseksi sekä kotiintulolahjaksi meille pullon kuohuvaa, mutta muutenpa vaimon ensimmäinen kokonainen päivä Suomessa oli aika hiljainen varmaan.

Tiistaina meillä oli aikainen herätys varttia vaille viisi aamulla, sillä olin menossa toimistolle Helsinkiin töihin ja vein ensin vaimon vanhempien talolle, jossa hän pääsi jatkamaan unia vielä. Äiti oli keksinyt ohjelmaa heille, ja menivät Porvoossa maahanmuuttajien tapaamiseen jossa opetellaan suomea. Siellä oli kuulemma useita ruandalaisia, venäläinen ja ukrainalainen, sekä muutama kiinalainen nuori nainen jotka opiskelevat hoitajiksi Porvoossa. Luulin, että vaimo olisi ollut liian ujo eikä olisi halunnut mennä sinne, mutta siellä olikin kuulemma ollut hauskaa ja opettavaista. Kotona hämmästyin miten hän luetteli minulle numeroita ja viikonpäivät suomeksi, ja kertoi erilaisista säistä. Oma työpäiväni Helsingissä meni nopeasti ja ajoin takaisin Porvooseen, vaimo kyytiin ja meille kotiin taas.

Keskiviikkona nyt olikin mainio päivä, sillä bongasin Facebookin ryhmästä, että joku oli antamassa pois pyykinkuivatustelinettään, ja se oli vielä vapaana neljän päivän jälkeen. Kysyin siitä, ja se olikin ihan heti meidän naapuritalossa! Käytiin hakemassa se siis sieltä, ja annoin paketin juhlamokkaa kiitokseksi heille. Nyt on pyykinkuivatusteline siis, ja se tulee tarpeeseen täällä meillä sillä vaimo tykkää pestä käsin pyykkiä. Tehdessäni etätöitä vaimo korjasi joulukuusen koristeet pois muovikassiin, ja laitettiin sitten yhdessä joulukuusi osiin ja isoon mustaan jätesäkkiin, ja koko hoito varastoon odottamaan seuraavaa joulua. Eihän siihen ole enää kuin 11 kuukautta! Vaimo järjesteli ja siivoili olohuoneessamme, ja kokkasi meille myös lounastakin. Postissa saapui hänelle toinen talvitakki.

Nyt on kolme yötä Suomessa hänellä takana, ja huomenna menemme Porvooseen käymään DVV:n toimistoon ajanvarauksella, jotta hänet rekisteröidään täällä ja prosessi etenisi suomalaisen henkilötunnuksen saamiseksi. Ilman henkilötunnusta on hankalaa mitään saada tai tehdä. Löysin Kansalaisopistosta suomenkielen kurssin joka alkaa ensi maanantaina, ja ilmoitin vaimon sille. Siihenkin olisi tarvinnut osallistujan suomalaisen hetun ilmoittautumisessa. No, saa nähdä onko kurssille tarpeeksi osallistujia, että toteutuuko se edes. Näytti olevan vielä eilen 15 vapaata paikkaa.

On ihanaa taas tuntea vaimon halaus, kun yhdessä makaamme sohvassa katsomassa sarjaa tai kun käymme nukkumaan. Mittasin verenpaineeni taas pitkästä aikaa, ja se näytti ihan hyvältä, mistä vaimolle vitsailin, että noniin, verenpainekin on laskenut kun ei tarvitse enää ikävöidä, painia kaukosuhteen hankaluuksien kanssa tai muuten stressata..

Näin uusi aika on alkanut minun, ja meidän molempien elämissämme!