Hellettä ja kiirettä, joko hellittää

Yhtäkkiä on viimeinen päivä ennen matkaa. Päivät ovat helteisiä, ja olen toisinaan alkanut käyttämään ilmalämpöpumppua viilentääkseni asuntoa ihanan viileäksi. Jos niin ei tee ja puuhailee jotakin, pian on liian kuuma ja hiki valuu.

En ole ottanut pakkaamisesta minkäänlaista stressiä, tärkeintä on tuliaiset vaimon perheelle Bugasongissa, ja vain hieman vaatteita sitselle mukaan. Tuliaiset pakkasin rinkkaani jo viikko sitten, vaikka vaikea hahmottaa tarkkaa päivää tai mitä muuta viime viikolla tapahtui. Juhannus taisi olla viikko sitten, juu. Vietin sen ystäväpariskunnan luona, ja oli jälleen mainiota yhdessä. Sitten taas vain päivät vilistäneet.

Valitsin vaatteet, sekä muut tavarat mitä otan mukaan, suurin osa vaatteista meni jo rinkkaan. Loput tavarat laitoin vain muovikassiin myöhemmin pakattavaksi. Tiskasin, siivosin keittiön ja annoin ulkona omille sekä naapurin kukille vettä. Tyhjensin jääkaapista pilalle menevät ruuat muovikassiin. Tein viimeisistä hedelmistä smoothien. Kannoin kaikki autolle ja lastasin auton. Yksi iso kestokassi oli täynnä työjuttujani, ne pitää käydä palauttamassa asiakkaan toimistolle. Voin hieman huonosti, en syönyt muuta kuin aamupalaleivät ja mukillisen kahvia aamupäivällä. Hurjasti tekemistä, ja pian kello olikin jo yli neljä iltapäivällä, aika lähteä ajelemaan Porvoota kohti.

Porvoossa vanhempieni talolla purin tavaroita autosta, ja lähdimme äitini kanssa keskustaan, sillä sinne oli hiljattain avattu filippiiniläinen ravintola, ja lupasin tarjota illallisen äidille. Ravintola oli tullut siinä paikalla ennen olleen kiinalaisen ravintolan tilalle, mistä olin iloinen. Kiinalaiset ravintolat eivät minua koskaan ole juuri kiinnostaneet.

Ravintolan tarjoilija oli yllättynyt kun puhelinkin hänelle Tagalogia, ja hän päästeli ihastuneita huudahduksia. Tarjoilija oli todella ystävällinen ja puhui kanssamme myös englantia äidilleni.

Syötyämme tarjoilija jutteli kanssamme varmaan parikymmentä minuuttia kertoen rankasta lapsuudestaan Filippiinien maaseudulla, ja vaikka mitä, toivoi että minun ja vaimoni lapsista tulee kauniita, koska kuulemma suomalaisen ja filippiiniläisen sekoitus on kaunis, ja koska minä olen niin komeakin (ja lisää hihitystä). Perhe on tärkeintä Filippiineillä hän sanoi englanniksi, johon minä totesin vastaavan asian Tagalogiksi. Muutamassa kohdassa hän liikuttui miltei kyyneliin jutellessamme, ja niin kävi minullekin. Lupasin tuoda ensi vuonna vaimoni heidän ravintolaan sitten, kun hänet saadaan Suomeen. Tarjoilija toivotti minulle vielä hyvää matkaa, ja kerroin että rinkka onkin täynnä tuliaisia sinne jo.

Koko päivän minut vallinnut stressi ja kiire olivat haihtuneet pois, ja herkullisen aterian sekä ihanan keskustelun jälkeen minulla oli todella hyvä olo. Kotona vanhempien luona saunoimme ja kohotimme lasilliset fresitaa terassilla kesäillassa. Järjestelin hieman tavaroitani pöydälle, mutta en pakannut vieläkään loppuun saakka, sen ehdin tehdä seuraavana päivänä vielä, eli lähtöpäivänä.