Jännitys tiivistyy ja vaimon matka Suomeen alkaa

Vaimo lentää Singaporen kautta Suomeen pikkusiskonsa kanssa. Pikkusisko jatkaa sitten Helsinki-Vantaalla jatkolennolla Ouluun joten häntä en nyt vieläkään kasvokkain tapaa. Heidän lentonsa lähtee Manilasta klo 9:15 Suomen aikaa huomenna, eli saan herätä aikaisin lauantaiaamuna jännittämään miten matka lähtee käyntiin heillä! Lähtöselvityksien tekeminen netin kautta ei oikein luonnistunut, sain tehtyä sen vaimolle vain lennolle Singaporesta Helsinkiin, mutta Manilasta Singaporeen Philippine Airlinesilla – järkyttävän huono nettisivu mistä sitä tehdä ja vain ongelmaa eikä onnistunut istumapaikan valinta saati check-inin teko. Hänen pikkusiskonsa onnistui siinä kyllä omalla kännykällään. Noh, jonottaen check-in -tiskille kentällä, ja sieltä tulee sitten joku satunnainen istumapaikka. Vierekkäisiä paikkoja ei siis onnistuttu heille valitsemaan nyt.

Eniten minua varmaankin jännittää, mitä maahanmuuttovirjailija tenttaa sitten vaimoltani kun arvioi, että päästääkö lähtemään maasta, ja muistaako vaimo oikein minun syntymäpäiväni, hänen oleskeluluvan myöntöpäivän ja raukeamispäivän, katuosoitteeni, yms. Mitä mielivaltaisia kysymyksiä virkailija nyt voisikaan heitellä, ja etenkin, onko kiva virkailija kyseessä ja hyvä päivä, vaiko joku ikävempi tapaus sitten.

Lauantaina menen vanhemmilleni yöksi Porvooseen, jotta pääsemme sieltä sitten yhdessä varhain sunnuntaiaamuna lähtemään lentokentälle vaimoa vastaan. Lennon pitäisi saapua vähän ennen kuutta aamulla. Siinä sitten toki menee aikaa kun pääsee passintarkastuksesta ja odottelee laukut hihnalta. Olen askarrellut valmiiksi tervetuliaiskyltinkin, ja sitä oli ihan hauska tehdä. Turhan usein nykyään jää käsillä askartelu, kaikki sellainen piiperrys ja tarkkuutta vaativa homma on tosi hyvää harjoitusta käsille ja koordinaatiolle, aivoille.

Tällä kertaa vaimo välttyy saunalta ja avannolta, sitä ei toteuteta nyt kun isä on ollut vähän kipeänä, toiseen kertaan. Menemme ainakin vaimon kanssa sitten Porvoossa syömään filippiiniläiseen ravintolaan, ja siinä iltapäivästä sen jälkeen sitten ajellaan kotiin – nyt siis meidän kotiin. Voi vain sanoa, että on jännittyneet ja erikoiset tunteet, olen yli viisi vuotta asunut vain yksin, ja nyt tulee iso muutos sitten, nainen taloon (apua?), hehehh 😀 No hyvä jos tulee vähän kuria isännälle!

Puolet vaimon matkalaukusta taitaa olla täynnä tuliaisia – mga pasalubóng – kuten sanotaan filipiinoksi. Tanduay-rommia ei ollut löytynyt siellä lähikaupoista, mutta jännitän tuoko hän sitten sen sijaan Emperador-pullollisen minulle (se on jotain viskiä ilmeisesti). Viisivuotiaalle siskontytölleni on tuliaisia, siskolle ja äidille, vanhemmille yhteiseksi. Sisko ja siskontyttö tavataan vaimon kanssa joku toinen kerta, he eivät pääse sunnuntaina vanhemmilleni.

Seuraavana torstaina on sitten DVV:lle ajanvaraus tunnistautumiskäyntiä varten, jotta saa suomalaisen henkilötunnuksen. Ilman sitä ei paljoa pysty tekemään. Saa nähdä kuinka kauan kestää sen saamisessa, nettisivulla luki kai 6-8 viikkoa. Suunnitelmana suomenkielen opiskelun lisäksi pian aloittaa hänelle autokoulu, tosin ei varmaan mitään kiirettä sen kanssa, kevään korvilla voisi olla mukavampi aloitella se.

Kyllä tässä elämä järisee perustavanlaatuisesti!