10 viikkoa enää

Huomasin juuri kalenteria tutkaillessani, että vaimon Suomeen tuloon (jos Jumala ja maahanmuuttovirkailijat sallivat) on enää vain 10 viikkoa. Tämä merkitsee, että minun on täällä kotona ainakin käytävä makuuhuoneen kolme kaappia läpi perusteellisesti, ja tehtävä sinne tilaa vaimoa varten yhden kaapin verran. On siis käytävä läpi omat vaatteeni, ja vietävä vaatekeräykseen minulle turhia vaatteita mitä en ole käyttänyt vuosikausiin. Muutenkin sitä roinan määrää olisi hyvä vähentää. Onhan täällä toki varastohuone sitten jonne voin jemmata pahvi- tai muovilaatikoissa jotain mistä en raaskisi luopua vielä. Onpa kamalaa, raaskiminen ja luopuminen, mutta sitten vain turhaa tavaraa vaan säilyttää ajatellen, että jos joskus vielä tarvitsisin.. Pyh ja pah!

Kaukosuhde päättyy siis vihdoinkin, ja onhan se ollut puolin ja toisin rasittavaa ja hankalaa. Itselläni ei luottamisen suhteen ole mitään ongelmaa, mutta toisinpäin sellaista sitten on mikä yhdistettynä vahvaan mustasukkaisuuteen ja kaukosuhteen tuomaan etäisyyteen on ollut omiaan aiheuttamaan epäluuloja, riitelyä ja ikäviä tunteita messenger-viestien välityksellä. Ikinä emme ole kinanneet kun olemme olleet yhdessä, toistemme lähellä. Nyt tilanne on toki sitten toinen, sillä aiemmin minä olen ollut Filippiineillä matkailemassa ja lomailemassa, nyt alkaa arkinen yhdessäolo täällä Suomessa. Muuttaminen uuteen maahan ja kulttuuriin Suomen talven aikana on varmasti vaimolle rankkaa, mutta minä sekä perheeni tuemme häntä kaikin mahdollisin tavoin. En pidä ollenkaan mitään joululomaa tänä vuonna, vaan sitten helmi-maaliskuussa talvilomaa ja suunnitelmissa on lähteä vaimon kanssa Savoon viikoksi mökkeilemään talvisiin maisemiin.