Leppoisia sadepäiviä ja kookostaimien istutus
Useampi päivä tässä on mennyt ilman mitään ihmeellisempää ohjelmaa. Lähinnä on tullut käytyä sitten vain joko täällä noin kilometrin päässä tienvarren pikkuputiikeissa ja yhtenä päivänä ihan keskustaankin, sillä ulkomaalaisen oli saatava 7eleven-kaupasta vessapaperirulla. Paikalliset eivät moista länsimaista ylellisyyttä käytä, vaan pärjäävät vain vesipesulla. Sitä en edelleenkään tiedä mihin kuivaavat pesun jälkeen, sillä vessassa ei ole pyyhkeitä. Jos pesee vedellä, niin vedetäänkö sitten vain pöksyt takaisin jalkaan, märälle iholle? Tämä on itselleni mysteeri täällä. Voisin minäkin vesipesua käyttää, mutta tarvitsisin sitten kyllä pyyhkeen jolla kuivata iho ennen housujen nostamista.
Kun päivä kääntyy iltaa kohti yleensä isä-Rogelio on loihtinyt jostakin itselleen pienen tanduay-rommipullon, ja hymy kasvoilla kutsuu minua mukaan maistelemaan ja istuskelemaan olohuoneeseen. Hän laimentaa rommia hieman vedellä, mutta joskus myöhemmin illalla saattaa laimennus jäädä vähemmälle jolloin harmaahapsen suusta kuuluu ähkäisy kulauksen jälkeen. Vaimo ei pidä siitä, että joka ilta nautitaan vahvaa alkoholia, ja on minua suitsuttanut myös siitä, etten aina saa isän kanssa alkaa ottamaan. Pari olutta on kuulemma sallittua, mutta ei tuo vahva rommi tai muu sellainen. Itse tykkäsin käyttää lantrinkina sokeritonta coca-cola zeroa ja sitten kalamansi-sitrushedelmän mehut juomaan puristettuna, eli sehän on kuin rommikola sitruunalla. Toinen hyvä sekoitusjuoma on vähäsokerinen vitamiinimehu.
Iltaisin myös koko perhe kerääntyy olohuoneeseen katsomaan pientä kuvaputkitelevisiota, sieltä katsotaan uutisia, hauskoja visailuohjelmia, suosittua paikallista toimintasarjaa Batang Quiapoa sekä sitten loppuillasta kello kahdeksan jälkeen usein amerikkalaista showpainia, ja joskus sieltä tulee nyrkkeilyotteluita joita vanhemmat katsovat mielellään, sillä Rogelio on aikoinaan nuorena harrastanut nyrkkeilyä ja se hänelle rakas laji. Otteluita on hauska ja jännittävä katsoa yhdessä, nauramme toisinaan ja välillä pääsee jokaisesta kohahduksia. Nukkumaan mennään viimeistään kymmenen maissa, harvemmin siitä myöhempään täällä valvotaan, ja aamulla alkaa hääräilyt siinä kuuden ja seitsemän välillä.
Joinakin päivinä on satanut vettä oikein kunnolla, niin että joissain paikoissa kadut lainehtivat tulvavedestä ja riisipellot ovat täynnä vettä. Silloin on käveltävä mutaista pellonpengertä erityisen varovasti ettei jalka lipsahda liukkaassa. Olen onneksi välttynyt pyllähdykseltä, mutta pari kertaa on jalka meinannut vähän livetä niin on päässyt karjahdus suusta.
Parin päivän jälkeen taimien ostamisesta istutettiin vielä jäljellä olleet minikookospuut, eli dwarf coconutit tuonne puutarhaan. Siinä oli 3kpl dwarf coconut -puita ja 1kpl golden dwarf coconut. Ajatusleikki minulla näistä oli, että yksi on minun puu, yksi Jenniferin puu, yksi on tulevalle lapsellemme (ei ole siis vielä tulossa), ja se yksi erilainen sitten Luojalle. Vitsailin myös vaimolle, että saa nähdä mistä tulee ensin hedelmää, kookospuista vaiko meistä. 2-3 vuotta on noissa kasvuaika minkä jälkeen pitäisi alkaa ensimmäiset kookospähkinät saamaan.
