Takaisin Bugasongiin perheen maatilalle
Syötyämme aamupala rantamökissä pakkailtiin loput tavaramme, ja pihalla omistaja Alexander tuli vielä perheensä aamiaispöydästä kiittelemään ja kättelemään minua, kiittelin vastavuoroisesti meidän majoittamisesta ja miten ihana paikka olikaan. Aurinko paahtoi ihanasti ja kävelimme takaisin kylälle 7eleveniin. Vaimo keksi, että ostaisin siitä mitä tartten, niin voidaan Bugasongissa suoraan ajella bussissa Ilauresiin mistä tricycle maatilalle, niin ei tarvitse sit Bugasongissa pysähtyä ensin bussista 7eleveniin ja sit pidempää matkaa tricyclellä köröttää. Ostin pari olutta ja sokeritonta gatorade-palautusjuomaa.
Bussia ei arvinnut odotella kauaa, ja pian huristelimme ilmastoidussa Ceres-bussissa Tibiaosta Barbazan ja Laua-anin kuntien halki päätietä takaisin tuttuun Bugasongiin, vaimoni syntymäkaupunkiin. Hänen Melinda-äidin sukua asustaa keskustan tienoolla, kun taas hänen sedällään, isän ainoalla sisaruksella Romeolla on maatila ja valtava kanala Pisong-barangayssa suuren Cangaranan-joen toisella puolen, ja äiti sekä Rogelio-isä, plus kaksi pikkusiskoa perheineen asuvat maatilalla Igbalangao-barangayssa vähän syrjemmässä.
Perillä vain vähän aikaa hengähdettiin ja syötiin lounasta, jonka jälkeen lähdettiin käymään keskustassa Homecare-kaupassa mistä saa vaikka mitä halpaa Kiinasta tuotua tavaraa. Halusin ostaa parit kärpäslätkät, ja anopille jotain tyynyä tuoliin, ettei hänen selkänsä olisi alituiseen kipeänä, yksi sulkapallosetti, muovinen iso ruokarasia, laastareita (oikeassa jalkapohjassani on haava mitä pitää putsata) ja uudet läppöset mulle ja vaimolle. Joku ihmeen häsläkirous on tuossa Homecare-kaupassa, sillä tällä kertaa kun olin laskeutumassa rappusia alas narikkaa kohti jonne olin jättänyt olkakassini ja avaamassa uuden pienen laukkuni vetoketjua kaivaakseni esiin narikkalapun ei se ollutkaan siinä taskussa enää! Sama tasku missä pidin lompakkoani, ja ymmärsin samantien, että lapun on täytynyt pudota kun kassalla otin siitä taskusta lompakkoni. Lähdin kävelemään takaisin ylös rappusia, ja samalla paikan vartija tuli alaspäin ylhäältä ojentaen lappua minulle. Ostettiin myös läheisestä vihannespuodista vaikka mitä ruuanlaittoa varten ennen paluumatkaa takaisin maatilalle.
Yhdelle maatilan koirista oli hiljattain syntynyt kaksi pientä nyyttiä, tytärtä tai koiravauvaa, miksi niitä nyt sanoisikaan. Olipa ihana palata tänne taas perheen pariin, sillä oltiin 5 yötä poissa.