Estaka Hill ja merenranta
Nyt oltiinkin ajoissa liikenteessä, sillä olimme keskustassa jo yhdentoista maissa. Ensiksi kävelimme Estaka Hill -kukkulalle, joka on ihan kaupungin keskustan tuntumassa.
Vaimo kertoi, että hänen kouluaikoinaan kukkula oli nuorison suosima lintsaus- ja treffailupaikka. Ylös kiipeäminen olikin yllätyksekseni aika helppo nakki, vähän sementoitua tietä ylämäkeen ja sitten vielä hieman portaita mitkä meni nopeasti harppoen. Puusto oli kasvanut sen verran kukkulan laella, että näköalatornistakin näki ympäröivään laaksoon vain parista kohtaa hieman. Näköalatorni oli siisti eikä sitä oltu tuhrittu, eikä haissut pissa saati kakka. Tornin lähellä maassa oli paljon roskia kyllä, toivottavasti joku korjaa ne jossain vaiheessa pois sitten. Lähdettiin melko pian takaisin alas.
Kun oltiin kävelemässä keskustan halki, uuden paikallishallinnon talon ja koulun katetun koripallokentän ohitse tervehti meitä kadulla herätyskirkon pastori. Sama kaveri siis jonka jumalanpalveluksessa käytiin vuosi sitten, ja minut ulkomaalaisena nostettiin siellä tikunnokkaan (kysyi seurakunnan edessä otanko vastaan Jeesuksen sydämeeni, oli mielestäni hieman tarpeeton show.. ), ja nyt hän mainosti meille, että huomenna sunnuntaina on jumalanpalvelus, tulettehan te. Kun siitä oltiin jatkamassa matkaamme hän huikkaili peräämme, että nähdään huomenna! Hieman vaivaannuttavaa.
Kävelymme jatkui kohti merenrantaa, ja sinne olikin varmaan miltei parisen kilometriä suoraa tietä kävelyä auringonpaahteessa. Ostettiin kylmät juomat ehdotuksestani meitä virkistänään, ne oli jotkut Kalamansi-C -juomat, joihin on lisätty sokeria, oli aika makea juoma kyllä, eikä sokerin määrää oltu pullossa ilmoitettu. Matkalla rantaan näkyi tienvarrella kauniita erivärisiä kukkia.
Rannassa on meneillään projekti, missä tekevät rantabulevardille kiveyksen punertavista ja keltaisista tiilistä, hyvää edistystä. Rannalla hiekka ja kivet olivat paljaalle jalalle polttavan kuumia, ja veteen päästyäni pettymyksekseni huomasin, että ei se merivesi ollutkaan ihanan viilentävää ja raikasta, vaan paahteessa ne rantavedetkin lämmenneet. Rannalla näkyi vain paikallisten kalastajien veneitä, eikä muita ihmisiä. Ylempänä lähellä tietä makoili joku setä bambumökin varjossa kuumuutta paossa.
Uimisen jälkeen kaipasin kylmää juotavaa (vaimo oletti sen olevan olutta), ja ostettiin naposteltavia sekä mulle C2- ja jääteejuoma läheisestä puodista. Puodin kassalla oli nuori tyttö, varmaan perheen puotiin hommiin heti kun luonnistuu, ja vanhemmat vapautuvat muihin hommiin. Join pienemmän C2-juoman hujauksessa, ja pian myös jääteejuoma oli mennyttä. Mitään kyytiä ei rannan luona tiellä näkynyt tuohon aikaan, joten lähdimme tallustamaan paahtavassa auringossa takaisin pitkää tietä keskustaan päin. Hiki virtasi.
Lopulta, ehkä puolimatkassa takaisin keskustaan, pääsimme tricyclen kyytiin ja sillä keskustorille, mistä toisella tricyclellä takaisin maatilalle.
Appiukko oli kaivanut lasisen ison tanduay-rommipullon illansuussa esiin ja vilautti sitä minulle, että maistuuko. Vastasin Tagalogiksi hänelle, että ei paljon, sillä seuraavana aamuna eli sunnuntaina olimme sopineet menevämme koko perheen kanssa Bugasongin katoliseen kirkkoon messuun. Vaimon vanhemmat ovat katolisia. Kyllä sitä pari mukillista nautin, pieni tujaus rommia ja sitten lantrinkina ensin mangomehua ja toisella kertaa kokista kalamansi-sitrushedelmän kera. 3-vuotias Sophia eli 2xYang ei enää minua juuri arastellut, kun aina haluaa tulla viereen istumaan kiinni kylkeen, ja nyt laittoi kätensä reidelleni myös tuosta vaan. Pian illallisen jälkeen mentiin vaimon kanssa yöpuulle, että jaksaa sitten herätä aikaisin kirkkoon ja sunnuntaimarkkinoille.
