Cheertanssikisat ja sadekuuroja

Aamiaisen jälkeen odoteltiin vähän aamuisen sadekuuron hellittämistä ennen kuin tohdittiin lähteä kävelemään tielle. Onnistuin melko pian miltei liukastumaan mutaisella ja märällä polulla, mutta sain otettua käsillä vastaan, että en pyllähtänyt alas, kädet vaan meni sotkuun. Tricyclen kyytiin päästiin nopeasti tieltä.

Kaupungin keskustassa aukiolla oli paljon väkeä, ja joku Jenniferin vanha koulukaveri tunnisti hänet. Asetuttiin seisomaan katetun koripallokentän reunalle yleisön joukkoon. Kentälle olikin jo asettunut riveihin jo ainakin kuusi eri joukkuetta koristeellisissa puvuissaan. Olimme tulleet katsomaan paikallisen nuorisosäätiön cheertanssikilpailuesityksiä, ja siellä oli myös Igbalangao barangayn joukkue mukana, eli sieltä missä vaimon perhe asustaa. Ensimmäisen esityksen aikana alkoi rankka sadekuuro, ja onneksi olimme sen verran katoksen alla, että säästyimme kastumiselta, tai no, sateenvarjojen käyttämiseltä. Monilla joukkueilla esityksen teema olikin merellinen, se sopi hyvin kun taivaalta tuli kunnolla vettä.

Joukkueilla oli hienot asut ja meikitkin, ja esitykset olivat vauhdikkaita ja hienoja. Kun oltiin katsottu kolmas esitys eli Igbalangaon joukkue sanoin vaimolle, että eiköhän tämä riitä jo, ja jatkoimme matkaa sateenvarjojen turvin yhteen pääkadun varrella sijaitsevista sarisari-kaupoista ostoksille. Kun olimme hypänneet torin läheltä tricycleen takaisin kotia kohti, alkoi sade hellittää ja loppui kokonaan.

Ukkonen jyrähteli jonkin matkan päässä, ja pari kertaa näin avonaisesta ulko-ovesta salaman välähdyksen, jota seurasi upea ja jylhä jyrinä.

Ennen nukkumaanmenoa katsottiin vielä vaimon tabletilta kiinalaista sarjaa. Hyvin nukutti taas jälleen. Kuulosti, että satoi koko yön.