Nuorisosäätiön kisailuja ja shoppailua
Aamiaisen jälkeen lähdettiin vaimon kanssa tricyclellä keskustaan. Kuskin menopelissä luki PIDO family, eli Pidon perhe, ja vaimon isän sukunimihän se. Kuskimme oli jotain sukua siis, vaikka ei Jennifer häntä tuntenut. Ensimmäisenä oli aikeena mennä siihen verenluovutukseen uudelle kaupungintalolle. No, aikeeksi se sitten vain jäi, sillä tulisi ensin asua Filippiineillä vähintään vuoden verran. Jatkoimme siitä matkaa leipomon kautta 7eleveniin. Leipomosta ostin pari ensaymadaa ja jotain makeita pikkupullia (Spanish bread) aamupalaa varten. 7elevenistä ostettiin pieniä kahvijauhepussukoita, kauhean sokerista mangomehua mulle ja sitten vaimolle kolme litsinmakuista olutta ja mulle pari tiikerikaljaa ja yksi san mig pale pilsen.
Mentiin sitten paikallisen koulun pihalle urheilukentälle katsomaan lentopallo-ottelua, ja ostettiin yhdestä lukuisista kojuista meille tuoreet mangopirtelöt. Ne maistuivat ihanan raikkailta ja kylmiltä. Viereisellä koripallokentällä oli myös menossa ottelu, mutta lentopallo kiinnosti minua enemmän, sitä oli jännempi katsoa. Tämä oli paikallisen nuorisosäätiön ilmeisesti jokakesäinen viisipäiväinen turnausmittelö, johon osallistuu jokaisesta barangaysta joukkueita. Meneillään olevassa lentopallomatsissa joukkueet olivat noin yläasteikäisiä tyttöjä, ja aika monet syötöt epäonnistuivat suoraan verkkoon eli niissä on varmasti harjoittelemisen varaa. Jenniferin serkku äidin suvun puolelta tunnisti meidät ja tuli moikkaamaan kaverinsa kanssa. Jennifer antoi myös heille rahaa mangopirtelöitä varten. Kamalan pitkään ei jaksettu ottelua seurata, vaan jatkoimme matkaa Homecare-kauppaa kohti. Matkalla kyllä yksi nainen tunnisti Jenniferin ja piti kuulumisia vaihtaa tovi naisen kenkäkaupassa nauraen paljon. Hän oli ate Hazel, jonka kanssa Jennifer oli aiemmin työskennellyt Cavitessa seitsemisen vuotta, ja oppinut häneltä kaupan hoitamisesta.
Homecare-kaupasta ostin lattiatuulettimen, kaksi leikkuulautaa ja piirustuspaperia lapsille. Mentiin vielä lähellä olevalle torille josta ostettiin kasviksia kokkailuja varten, ja kalakojuilta kymmenen jotain 15-senttisiä kaloja. Kun myyjä sanoi hinnan sata pesoa, luulin, että yksi kala maksoi sen verran, ja lautasella oli jotain kymmenisen kalaa. Hinta sata pesoa olikin kaikista niistä kaloista, noin 1,70€. Terveellistä ja halpaa! Niitä syödessä myöhemmin kyllä piti varoa ruotoja.
Ennen kuin hypättiin tricyclen kyytiin päästäksemme takaisin maatilalle muistin vielä, että en ollut nähnyt missään myytävän tupakkaa, sillä halusin ostaa sitä anopille. Ystävällinen tricyclekuskimme osoitti meille tupakkamyyjän, ja pian sainkin anopille vielä tuliaiset mukaan.
Vieläkään ei ollut satanut rankasti täällä, ja polku riisiviljelmien penkereitä pitkin helppokulkuinen ja mukava kävellä. Ilmeisesti kuiva El Niño -sääilmiö vaikuttaa, vaikka on käytännössä sadekausi meneillään. Kuivuus onkin aiheuttanut päänvaivaa monille maanviljelijöille ja sadonmenetyksiä. Kuulimme, että vaimon vanhemmatkin saavat jotain avustusta tai korvausta kuivuuden takia kuten kaikki paikalliset viljelijät täällä Antiquen maakunnassa.
Anoppi ilahtui tuomastani tupakasta, ja Rogelio näytti miten vesipuhvelilla ratsastetaan. Vaimo sanoi, että minunkin tulisi kokeilla sitä, mutta en tiedä tohdinko, eläinparka näytti liian laihalta ja heikolta minua varten, hehe!
Illemmalla maistui muutama kylmä olut, sekä sitten paikallista tanduay-rommia kokiksen ja kalamansi-sitrushedelmän kanssa. Istuin hieman iltaa Rogelion kanssa, naiset ja lapset olivat siirtyneet Gracen ja Jeromen taloon juttelemaan, joten oltiin appiukon kanssa kahdestaan. Laitoin mukana tuomastani kaiuttimesta soimaan Freddie Aguilarin parhaat hitit, ja ei siinä kauaa mennyt kun laulujen kauneus ja haikeus sai silmäni kostumaan hieman. Juteltiin Rogelion kanssa pääosin Tagalogiksi, jota paikattiin parissa kohtaa muutamalla englannin sanalla. En huomannutkaan miten hyvää tahtia tuomani Jaloviina maistui appiukolle, ja pian hän oli hyvässä tuiterissa. Lopulta hän meni lepäämään ulkovajaan koska pelkäsi kuulemma oksentavansa pahoinvointisena. Olon hieman toivuttua hän sai vähäsen syötyä minkä jälkeen meni makuuhuoneeseen sänkyyn nukkumaan. Kolmen vartin pullosta oli huvennut jo suurin osa, ohhoh. Myöhäisillasta katsottiin vielä nyrkkeilyä telkkarista ja juteltiin Melindan kanssa. Myös Rogelio liittyi hetkiseksi vielä seuraan kuullessaan, että telkkarista tuli nyrkkeilyä, ja hän pitää siitä kovasti. Melinda poltteli tupakkaansa, ja laittoi aurinkolasit päähän sillä silmiä alkaa joskus särkemään television katselu. Hän näytti lasit päässään ja tupakka kädessä joltakin kenraalilta tai rikollisryhmän pomolta.
Ennen nukkumaanmenoa katsottiin vaimon kanssa vielä mun läppäriltä kiinalaista fantasiasarjaa mitä aloitettiin aiemmin laivassa katsomaan. Uni tuli kyllä nopeasti yhden jakson jälkeen.