Jokiveneajelu ja kävelyä vanhan postitalon lähistöllä

Söimme aamiaisen/lounaan yhdentoista maissa, nuudeleita ja paistettua kananmunaa leivän kanssa. Noin kolmen aikaan liikahdimme ulos ja suoraan kysymään milloin menee viimeisin jokivenevuoro alavirtaan Escoltalle. Puoli neljän aikaan kuulemma, joten siinä oli hyvin aikaa käydä ostamassa vielä kylmät kahvit läheisestä kahvilasta. Aurinko paisteli, ja ilmeisesti kahvilan ilmastointilaite oli epäkunnossa, tai siellä päätettiin vaan säästää sähköä. Oli hiostavan kuuma, ja iho oli märkä hiestä.

Jokiveneen tullessa päätepysäkille eli Escoltan asemalle näimme ikkunasta suuren ja vaikuttavan Manilan vanhan postitalorakennuksen, joka kärsi vuosi sitten pahat vauriot tulipalossa, kaikki paloi sisältä ja rakennus mustui myös savusta.

Tarkoituksenamme oli kierrellä vähän ympäriinsä ja odotella illan laskeutumista, jotta valot syttyvät Pasig-joen uudella rantabulevardilla. Ajattelin ensin, että menemme läheiseen Mehan-puutarhaan, mutta sen luokse päästyämme portit olivatkin kiinni ja paikka suljettu. Ehkä siksi koska oli maanantai. No, en tästä lannistunut vaan sanoin vaimolle, että aina on varasuunnitelma, ja jatkoin määrätietoisesti kävelyä kohti Andres Bonifacion ja Katipunan-vallankumouksen muistomerkkiä. Viimeksi näimme sen illalla valaistuna, ja nyt sitten ihan päivänvalossa. Levähdimme hetken aikaa läheisen puiston penkillä, ja puiden lehvien suojassa näkyi myös paljon muita lepäilemässä.

Läheltä löytyi myös Filippiinien Sotatilalain ajan uhrien muistomerkki, jossa kerrottiin metallilaatassa vanhemman Marcoksen hitmuhallinnon ajasta Filippiineillä. Vaimo ei sitä pysty hyväksymään, ja sanoo, että sehän on vain kilpailijoiden ja Marcoksen vastustajien sepittämää valetta koko juttu, sillä Marcoshan oli hyvä hallitsija ja uudisti Filippiinejä kovasti, eivätkä ne Marcokset mitään Filippiinien varoja ryöstäneet, nehän olivat heidän rahoja, hehän olivat upporikas suku jo valmiiksi. Historiankirjat ovat kuulemma myös sepitettyä juttua Aquinojen suvun eli Marcoksen kilpailijoiden puolelta. Ei oikein auta mikään selitys tai järkipuhe vaimolle asioiden oikeasta laidasta, hänellä on näkemyksensä ja joka on myös heidän suvun vanhusten vahvistama, Marcos oli hyvä tyyppi. Heidän suvulleen ei mitään haittaa hirmuhallinnosta ollut suoraan, joten esille nousevat vain infrastruktuurin ja muiden projektien edistäminen. Luovutan aina kun tuo aihe tulee puheeksi vaimon kanssa.

Näimme myös palasen Berliinin muuria lähellä tuota Sotatilalain uhrien muistomerkkiä, Saksa lahjoitti sen Filippiineille muurin kaatumisen jälkeen.

Kävelimme LRT-juna-aseman sisältä ja ostimme kookosmehut pulloissa mukaamme. Siellä oli heti pikkupoika kerjäämässä rahaa, ja annoin taskusta kolikit hänelle. Ensimmäisen jälkeen siihen tuli sitten toinen pikkupoika myös kerjäämään, nyt ei ollut enää mitään antaa, ja pudistelin vain päätäni sanoen ”Ei oo” paikallisella kielellä eli ”Walâ”. Vielä joku aikuinen nainen yritti kerjätä rahaa. Jatkettiin matkaa sivukatua pitkin Filippiinien Metropolitan-teatterin takaa mistä löytyi Arroceros-puisto. Itse puisto oli suljettu, koska maanantai, mutta näimme aidan takaa nousevan tiheän puuston. Siinä oli kuitenkin siisti aukio ja suihkulähde, ja istahdimme penkille taas aikaa kuluttamaan ja kookosmehujamme juomaan.

Kävelimme teatterirakennuksen takaa ja takaisin samaa reittiämme vanhan postitalon luokse, ja joenvarren esplanadin luokse, mutta nyt huomasimme sitten siellä kyltin, että esplanadi on maanantaisin suljettu ylläpidon vuoksi. Noh, täytyy mennä uudelleen sitten kuun lopussa. Lohdutukseksi näin sentään miten hieman tukevassa kunnossa ollut poliisi laski virkahousunsa alas reisiin saakka, korjasi ja asetteli boksereitansa, veti virkapaitansa suoraksi hyvin ja sitten alkoi nostamaan housujansa takaisin asetellen ne hyvin, jota seurasi tarvikevyön kiristys, sen jälkeen suoritus oli valmis. Kun hän oli nostamassa housujansa hän sattui katsomaan suuntaani ja hymyilin hänelle.

Otimme Escoltan jokiveneaseman luota grab-kyydin takaisin majapaikkaamme, siinä kestikin kolmisen varttia. Tilasimme ruuat grabillä myöskin, ja otin suihkun ennen kuin ruuat saapuivat. Syötiin siinä ja katsottiin Netflixistä jotain kiinalaista fantasiasarjaa missä oli keisari, prinssi ja jotain hurjia taisteluita lentotemppuineen.

Illalla huomasin parvekkeelta miten kaukana oli hurjat ukkosmyrskyt ja taivas salamoi yhtenään. Enpä ole ennen nähnyt vastaavaa. Sen verran kaukana oli ettei mitään ukkosen ääntä edes kuulunut meille saakka, ja nukkumaan käydessä ei siellä enää näkynytkään mitään salamointia.