Lentokentälle ja matkaan, hankaluuksien kautta!
Vanhemmat ajoivat minut lentokentälle tuttuun tapaan. Viimeistelin pakkaamisen vain tunti ennen kentälle lähtöä, ja ehdin siinä vielä syömään keitettyjä perunoita, savustettuja muikkuja, perunasalaattia ja italiansalaattia.
Lentökentällä piti jonottaa pitkässä jonossa lähtöselvitystiskeille. Kysyin virkailijalta, voinko mennä suoraan bag-drop -tiskille, sillä olen jo tehnyt lähtöselvityksen. Kysyi, onko minulla economy-luokan lippu. Juu, no, sitten on jonotettava siinä tiskille vaan sitten. Bag-drop ja nopea vaivaton toiminta on vain premium-lipun omaaville, eli ykkös- ja businessluokkalaisille.
Juuri kun olin pääsemässä tiskille siellä tuli jokin ongelma. Jono seisoi, ketään uusia ei tiskeille otettu, matkatavarat seisoivat hihnalla, hihna ei liikkunut mihinkään. Kukaan ei jonottaville ihmisille sanonut yhtikäs mitään. Noin kolme varttia siinä meni yhteensä jonottaessa ja seistessä, kunnes virkailija kertoi, että voi mennä tietyille toisille tiskeille. Kysyin, että ja sitten sielläkö jonottaa jälleen ihan alusta. Kuulemma siellä ei ollut niin pitkää jonoa.
No, toisilla tiskeillä jonottaessa rupattelin edessäni olleen herran kanssa englanniksi, vaikutti olevan filippiino. Sanoin, että vaikka Helsinki-Vantaa on rankattu mailman parhaimmaksi lentokentäksi niin silti täälläkin laitteet hajoilee. Joku suomalainen mattimyöhänen siinä pyysi kaikilta pääseekö jonon ohitse sillä hänen lentonsa oli pian lähdössä ja kamala kiire. Mistä kiire johtui, oliko hän itse tullut kentälle liian myöhään? Päästin hänet eteeni menemään kyllä hänen kysyttyään minulta miten kiire minulla on, totesin vain hymyillen, että ilmeisesti ei yhtä kiire kuin hänellä. Yhteensä tunti kesti ennen kuin sain rinkkani menemään ruumaan.
Turvatarkastus eteni osaltani nopeasti, tyhjälle tarkastuspisteelle suoraan ja metallinpaljastimesta läpi. Reppuni kuitenkin meni tarkastettavien hihnalle missä oli jo ennestään miltei kymmenen tarjotinta odottamassa virkailijan tarkastusta. Sai siis seisoskella odottelemassa siinä lisää. Kunnes lopulta tuli minun reppuni tarkistuksen vuoro virkailija sanoi, että kone antoi hälytyksen läppäristäni. Katsoi sitä, ja sanoi että kaikki ok. Olihan tuo samainen läppäri ollut minulla reissuissa mukana monta kertaa aiemminkin.
Seuraavaksi etenin rivakasti tax-free -myymälään, josta valikoitui tuliaisiksi kaksi isoa lasipulloa kolmen tähden jaloviinaa. Hinta vain 23€/plo EU:n ulkopuolelle matkustaville. Kassaneiti kysyi kauanko viivyn Filippiineillä, ja kertoi, että hän on puoliksi filippiina. En kysynyt mikä se toinen puoli on, suomalainenko vai mikä. Englantia puhui minulle siinä kuitenkin. Hän kysyi minulta, että osaanko Tagalogia. Ai, että osaanko? Olen sitä nyt neljä vuotta opiskellut kielikurssilla. Kun aloin kassaneidille jotain Tagalogiksi heittämään oli hän ihan äimällä lyöty, ja kun kävelin jo poispäin kassalta.kuului vielä takaani ihastuneet huokaukset. Vilkutin vain hyvästiksi, ja aloin kiiruhtaa kohti lähtöporttia.
Kansainvälisille lennoille pois EU:n alueelta mentäessä tulee mennä vielä passintarkistuksen kautta. Se sujui itseltäni nopeasti automaattiportin kautta, passia tasolle, lakki pois päästä ja katse kameraan. Portista hetken kuluttua päästyäni vilkaisin kelloa, ja totesin, etä minullahan on tässä aikaa vielä puoli tuntia ennen portin sulkeutumista. Matkan varrelle sattui tuttu ravintola, jossa olen kerran aiemminkin pysähtynyt oluelle.
Pitkä tuoppi kylmää ranskalaista vehnäolutta maistui, ja hupeni nopeasti. Nyt saatoin hengähtää helpotuksesta, ja asettautua lomatunnelmaan! Kävellessä portille soitin vielä rakkaalle videopuhelun. Portilla olikin sitten pitkä jono vielä eivätkä ihmiset päässeet koneeseen vielä. Asetuin jonon jatkoksi silti, ja kuulin, että takanani oli pari filipinaa Tagalogia puhuen. Tovin kuluttua alkoi koneeseen pääsemään ja jonokin alkoi liikkumaan.
Minua aina hämmästyttää kun näen erinäköisiä ja erirotuisia ihmisiä, ja kuulen heidän puhuvan yhtäkkiä sujuvaa suomea, kuten nytkin. Matkustaessa kuulee myös monia eri kieliä puhuttavan. Lentokentillä näkee satoja ellei tuhansia ihmisiä, oikeita kansallisuuksien sulatusuuneja. Joskus sitä miettii minnehän ovat matkalla, ja millainen elämä heillä on, mitä ovat heidän muistonsa, millainen lapsuus heillä on ollut ja mitä ovat heidän unelmansa. Hetken ajan näen heidät, ja sitten lennämme omille teillemme, omiin elämiimme ja omiin maailmoihimme, rakentamaan omia elämiämme ja unelmoimaan omia unelmiamme.
Välilasku on yöllä Qatarin Dohassa, jonne lennämme kuutisen tuntia. Toinen lento perille Manilaan kestää noin yhdeksän tuntia, ja kello on sitten lauantaina iltapäivällä puoli viisi kun kone laskeutuu Manilaan. Rakas tulee vastaan taas lentokentälle, ja ehdotti, että leikimme taas kuurupiilosta, kumpi löytää ensin toisen. Aika kokea parasta elämääni, aika unelmoida unelmaani.