Viimeinen päivä ja paluumatka alkaa

Syötiin aamiainen ja vielä lounas asunnolla, ja siinä lähempänä yhtä lähdettiin ala-aulaan jossa olikin jo asunnon huolitsija Joe odottelemassa, annoin avaimen ja miehelle vähäsen juomarahaa josta kiitteli hymyssä suin ja toivotti meisät tervetulleiksi taas uudelleen.

Otettiin tricyclekyyti Jenniferin asunnolle, ja käytiin hetki levähtämässä asunnossa. Sen jälkeen läheiseen Mercury Drug -apteekkiin ostamaan mulle vatsalääkettä, sillä oli vatsa sekaisin ja kauhea turvotus. Ei olisi pitänyt juoda aiemman päivän frappe-kahvia jääkaapista enää seuraavana päivänä, tosin Jennifer syytti kun join sekaisin erilaisia alkoholijuomia, että sen takia. Ei minulla Suomessakaan mene maha sekaisin jos juon illan aikana olutta, viiniä, likööriä jne. Hieman sellainen ahdistava olo siis fyysisesti oli lähtöpäivänä.

Nopeasti kaksi viikkoa vain menee, mutta olipa kerrassaan ihanaa päästä rakkaan vaimon luokse viettämään joulu, vuodenvaihde sekä hänen syntymäpäivänsä. On se tärkeää viettää aikaa yhdessä. Nyt tuntuu, että on akut latautuneet monilla eri tasoilla!

Jennifer ehdotti, että käydään kävelyllä, ja niin ylitimme EDSA:n ylikulun kautta ja kävelimme Greenfieldin alueelle. Siellä ei ollut paljoa autoliikennettä, ja välillä kävi ihana vilvoittava tuuli. Mentiin yhden puiston laidalle istumaan kiviselle penkille, ja siinä ihmeteltiin tovi.

Mietin, että millainenkohan liikenne lentokentälle on, ja että pitäisikö jo palata Jenniferin asuintalolle, ja lähteä vaan lentokentälle päin, joten käveltiin takaisinpäin ja hetken aikaa istahdettiin asuintalon ala-aulassa ennen kuin tilasin Grab-kyydin meille lentokentälle.

Matka lentokentälle kesti ehkä vain jotain nelisenkymmentä minuuttia onneksi. Näytti, että joihinkin terminaalirakennuksiin oli jo ulkopuolella pienet jonot. Istuttiin rauhassa Jenniferin kanssa vielä tovi ennen kuin lähdin sisälle terminaaliin. Haikea meinasi olla lähdön hetki, ja sisällä terminaalissa jonossa myös meinasi silmät kostua.

Onneksi olin tullut ajoissa, sillä varmaan tunti meni jonotellessa lentoyhtiön check-in -tiskille. Check-ininhän olin jo tehnyt aiemmin kännykällä, mutta saadakseni koneeseennousukortit tuli minun silti sitten jonottaa tiskille. Hieman mietin myös, mitenhän painava selkäreppuni oikein onkaan, ja miten tarkasti vahditaan 7kg:n rajaa käsimatkatavarassa. Olin jo miettinyt alanko sitten purkamaan reppua ja pukemaan sieltä vaatteita ylleni terminaalissa.. Onneksi ei tarvinnut, ja asiointini tiskillä sujui nopeasti, sain pahviset koneeseennousukortit käteen.

Matkalla Immigrationiin näin ilahduksekseni patsaan Ninoy Aquinosta, jonka mukaan lentokenttä on nimetty. Immigrationissa ulkomaalaisten passijono liikkui onneksi sutjakkaasti, ja pääsin pian siitä jatkamaan sitten turvatarkastukseen, jossa myös jono ja tarkastukset etenivät nopeasti.

Olinkin pian jo portilla odottelemassa lentoa, 2h 15min etuajassa! Aika ei onneksi käynyt pitkäksi blogia kirjoitellessa ja vaimon kanssa viestitellessä. Manilan iltapäivän aurinko alkoi painumaan mailleen, ja pian olikin ilta ja aika nousta koneeseen.

Koneen noustua näin ikkunasta keltaisin koristevaloin hohtavat Rockwellin rakennukset, ne samat jotka näkyivät joka ilta majapaikkamme parvekkeelta. Olin hoksannut check-inissä valita lennoille ikkunapaikat nyt pitkästä aikaa, yleensä olen ollut vain käytäväpaikoilla viime kerroilla.

Ensimmäisellä lennolla Abu Dhabiin tuli luettua kirjaa sekä ihan nukuttuakin jonkin verran. Abu Dhabissa jatkolentoa sain odottaa 7h, mutta aika kului kivasti onneksi kirjan parissa, siellä oli ilmainen wifi ja pienet tax free -ostokset tuli tehtyä. Seuraavaksi Pariisiin, siellä puolentoistatunnin vaihtoaika ja paluu koto-Suomen kylmyyteen.