Dolomite Beach, Rizal-puisto ja Intramuros
Aamiais-lounaan jälkeen lähdettiin Grabillä Dolomite Beachille Roxas Boulevardin kupeeseen. Vierailukerta oli minulle nyt kolmas, Jenniferille neljäs. Olimme perillä noin yhden aikaan iltapäivällä, ja yllätyksekseni rannalla ei ollut paljoakaan väkeä, vähiten mitä olen siellä nähnyt.
Vedessä uiminen on kielletty, juomien ja ruokien tuominen alueelle on myös kielletty. Rannalla ja vedessä oli paljon roskia, mutta kasteltiin varpaita silti rantavedessä pikkuisen. Paikalla olikin MMDA:n partio eli Metro Manilan Kehitys Viranomaisen työntekijöitä rantaa siivoamassa roskista. Kaksi pikkupoikaa ui rantavedessä riemuiten, mutta heille tuli pian sanomista siitä, ja kun olivat päässeet vedestä rannalle, paikalle tuli vielä tuiman näköinen vahti, joka näytti ihan sheriffiltä, varmistamaan etteivät jatka pulikoimista.
Jatkoimme matkaa jalkaisin kohti Rizal-puistoa eli Lunetaa, ensimmäisenä Yhdysvaltain suuren lähetystökompleksin ohitse. Vilkas liikenne pauhasi jatkuvasti ohitse Roxas Boulevardilla. Kauaa ei matka Lunetaan kestänyt, ja pääsimme ylittämään suuret kadutkin yllättävän helposti.
Lunetassa käväistiin pikaisesti kiinalaisessa puutarhassa, jossa oli puutarhan varjoissa paljon ihmisiä lepäilemässä, piknikillä ja päivää viettämässä. Meidän matka jatkui Lunetasta Kansallisen taidemuseon ohitse kohti Intramurosta, ja matkalla nähtiin autokaistalla kuljetettavan jotain juhlakulkueen vaunua, sillä 9. tammikuuta täällä järjestetään iso kulkue juhlistaen mustaa nasaretilaista.
Intramuroksen liepeille päästyämme käytiin ensiksi Puerta Realin puutarhassa. Siellä olikin paljon jotain opiskelijoita, mutta kaunis ja suojainen puutarha.
Reittimme vei Intramuroksen muurien sisälle, ja muuria seurailevaa Muralla-katua pitkin yhteen linnakkeista. Muurien tuntumassa tultaessa Intramuroksen alueelle sai jatkuvasti pudistella päätä ja sanoa ei kiitos kiertoajeluita tarjoaville ukoille. Olen aina ennemmin omatoiminen turisti jolla on kaksi tervettä jalkaa ja reipas mieli.
Intramuroksen alueelta päästiin pian tutulle Jones-sillalle, jossa annoin kadulla istuneelle äidille lapsensa kanssa jonkin verran rahaa ja toivotin hyvää uutta vuotta. Sillan lähellä toisella puolella on Escoltan jokiveneasema, josta päästiin sitten ilmaisella venekyydillä takaisin majapaikkamme luokse.
Kävelyä kertyi päivän aikana varmaan reilu kuutisen kilometriä ellei hieman enemmänkin. Oli kiva nähdä uusia paikkoja Intramuroksessa, ja lopulta körötellä jokiveneellä takaisin Huloon majapaikkamme lähelle.
Kotimatkalla ostettiin vielä vähän iltapalaa, kalapalloja, mustekalapalloja, ranskiksia ja mitähän muuta siinä laatikossa vielä oli, 100 pesoa eli noin 1,70€. Palkitsin itseni lasillisella olutta parvekkeella tyytyväisenä päivästä.
