Manígong Bágong Taón – Hyvää Uutta Vuotta!
Uudenvuoden aattona käytiin ulkona kävelemässä vain lähistöllä ostamassa putiikista vettä, kahvia ja pari pientä pussia sipsejä. Uusivuosi alkoi katukuvassa näkymään kun lapset puhalsivat muovisiin torotot-torviinsa, ja yhden putiikin edessä oli iso JBL:n (hyvä merkki) bilekaiutin pauhaamassa länsimaisia pop-hittejä.
Muutenkin tuntui, että kadulla oli normipäivää enemmän vilinää ja jännittynyttä odotusta.
Ehdin ottaa pikkuisen aurinkoakin vielä parvekkeella kirjaa lukien ja pari kylmää juomaa nauttien.
Grabillä ruuan tilaamisesta ei tullut yhtikäs mitään, sillä pitkän vartomisen jälkeen tuli sovelluksesta vain ilmoitus, ettei yhtään kuskeja ole vapaana, ja tilaus peruutettiin. Yritin varmaan kolme tai neljä kertaa tilausta eri lähialueen ravintoloista, mutta ei vaan onnistunut. Varmasti ravintolat olivat hukkumassa tilauksiin myöskin. Minun olisi pitänyt tehdä kuten alunperin mietinkin, että olisin tilannut meille ison party platter -tarjottimellisen ruokaa jo edellisenä päivänä valmiiksi. Onneksi ei ruuan suhteen ollut hätää, sillä vaimo kokkasi sitten meille kanan maksasta adoboa.
Maistelimme kahta erilaista moscato-viiniä, ja itselleni tein illan mittaan parit juomat Ginebrasta ja kokiszerosta, calamansin mehut vielä päälle. Ihailimme viimeistä auringonlaskua parvekkeella, ja aurinko laski hyvin nopeasti.
Illallista syödessämme katsottiin jotain filippiiniläistä elokuvaa, ja tuntui että vuoden viimeiset tunnit hupenivat nopeaan tahtiin. Jennifer halusi laulaa yhdessä kanssani, ja muutamat laulut laulettiin karaokena siinä parvekkeella hänen tabletistaan. Olin hankkinut vähän ilmapalloja juhlakoristeiksi tänne. Niitä puhallellessani huomasi kyllä, että olivat kiinalaatua, varmaan joka toinen poksahti jo puhaltaessani.
Jenniferin sisko Suomesta soitti pitkän videopuhelun, ja oli myös ryhmävideopuhelu missä oli Suomessa olevan siskon lisäksi kotopuolesta Bugasongista perhe, eli siellä näkyi vaimon vanhemmat, kaksi siskoa ja heidän lapsensa sekä toisen siskon mieskin, hulinaa ja naurua riitti!
Ilotulitukset olivat hurjimmat, upeimmat ja parhaimmat mitä olen kokenut koko elämässäni. Täällä myydään isot määrät ilotulitteita, ja varmaan monella miehellä on tarve näyttää tutuille ja varsinkin naapurille, että on eniten paukkuja ja raketteja. Yhdessä uutislähetyksessä haastateltiin miestä, joka kertoi hymyssä suin ostaneensa ilotulitteita kahdellakymmenellä tuhannella pesolla, eli euroissa noin 333€. Haastattelijan seuraava hauska kysymys oli, että mitäs vaimo tuumaa moisesta.. Ikävä kyllä myynnissä on myös laittomia ilotulitteita mitä ei ole varmaan testattu ja ehkä eivät täytä mitään kriteereitä, ja vuosittain ilotulitteista loukkaantuu täällä satoja ihmisiä, tänä vuonna ainakin 231 loukkaantunutta. Joku neljävuotias poika menetti viisi sormea, siinä on kiva sitten loppuelämä rampautuneena olla. Monet kaupungit järjestivät myös uudenvuoden tapahtumia missä esiintyi eri artisteja, mutta me emme kaivanneet mitään ihmismassoja ja ryysistä saati sitten että paukkuja posautellaan liian lähellä, joten täältä 48. kerroksen parvekkeelta oli hyvä seurata vuoden vaihtumista.
Manígong Bágong Taón eli hyvää uutta vuotta!