Epäonnea matkassa, mutta ei sittenkään katastrofi
Lähdettiin taas tuttuun tapaan puolenpäivän jälkeen jokiveneellä Guadalupeen ruokaostoksille. Olin myös miettinyt oltaisiinko lähdetty illalla Mall Of Asiaan (Filippiinien suurin ostoskeskus), mutta ei me sinne oltaisi mitenkään ehditty menemään, sillä illalla tuli päästä aikaisin nukkumaan koska meitä odotti varaamani päiväretki Batolusong-vuorelle.
Reppuun kertyi kaksi kiloa riisiä, hedelmiä, vihanneksia, kilo kanaa ja puoli kiloa kananmaksaa. Kotimatkalla kun mentiin jokiveneen asemalle, siellä joku nainen tiskillä neuvoi Jenniferille, että seuraava vene menisi vasta 1,5 tunnin kuluttua! Ihme juttu, sillä käsittääkseni niitä menee normaalisti kerran puolessa tunnissa tyyliin. Nainen neuvoi, että vähän matkan päästä pääsee jokea kyllä ylittämään toisella, pienemmällä veneellä. Noh, ei auttanut muu kuin sitten lähteä kävelemään ostostemme kanssa paahtavassa iltapäivän aurongossa, pörisevä ja möyryävä liikenne vieressä meluten. Ehkä kilometrin käveltyämme saavuimme pienelle veneasemalle, jossa pääsee Pasig-joen ylittämään toiselle puolelle viidellä pesolla.
Sitten päästään siihen huonoon onneen ja katastrofiin, nimittäin asunnolle päästyämme totesin, että avainta ei ole enää shortsieni taskussa. Mulla oli liikaa juttuja taskuissa, oli passi ja lompakko, seteleitä, kolikoita, kasvomaski ja kosteuspyyhe, puhelin. Avain on varmaan sitten päässyt tippumaan kun olen jotain kaivanut taskusta esille. Seisottiin sitten siinä käytävässä ostostemme kanssa, ja voitte arvata miten hirveä olo mulla oli! Ei auttanut muu kuin mennä rakennuksen aulaan sohville istumaan, ja viestittämään AirBnB:n emännälle sekä huolitsijalle, että näin kurjasti pääsi käymään. Olin ihan romuna tapahtuneesta, ja mieli todella maassa. Yllätyksekseni talon emäntä vain lohdutti minua, ja että onneksi te olette kunnossa itse, ja että ei se mitään, älä huoli.. Noin tunnin verran istuskeltiin siellä sohvilla, kunnes Joe ilmaantui tuomaan meille toisen avaimen, ja päästiin taas asuntoon sisälle sitten. Jennifer sanoi, että avaimen kopion teettäminen täällä on tosi halpaa, muutaman euron vain, joten ehkä myös siksi ei tuosta kadonneesta avaimesta tullut niin suurta numeroa. Harmitus alkoi hälvetä mielestäni onneksi sitten, ja otin hieman aurinkoa parvekkeella taas kirjaa lukien.
Nukkumaan yritettiin mennä aikaisin, siinä iltayhdeksän jälkeen, mutta ei siitä meinannut tulla mitään, varmaan jännitti, ja kun on pakko käydä nukkumaan saadakseen lepoa ennen koettelemusta niin usein voi olla ettei se uni niin vain tulekaan. Kello meillä oli soimassa yöllä varttia vaille yhdeltä, sillä meitä odotti retki patikoimaan Batolusong-vuorelle.