Ostareita ja Meralcon valopuisto

Aamiaiseksi meillä oli pancit bihonia paahtoleivän ja kahvin kera. Tässä täytyy yrittää syödä pois noita meidän jouluruokia, ja pianhan tulee jo uudenvuoden aatto ja uudet ruokaherkut sitä varten sitten.

Sää oli aurinkoinen jonkin aikaa, ja ehdin hetken parvekkeella paahteesta nauttimaan, yksi kylmä sanmiggi siinä meni kirjaa lueskellessa. Myöhemmin iltapäivän edetessä sää muuttui enemmän pilviseksi, ja sain heittää toivot auringonotolle.

Tänään meillä oli suunnitelmissa käydä vilkaisemassa muutamaa ostaria kuten SM Megamall B ja A, Robinsons Galleria. Shangri-La jäi nyt tällä kertaa väliin, mutta täytyy siellä käydä tässä joku päivä. Ostin sieltä Adidaksen hyvät lenkkarit merkkiliikkeestä aiemmalla reissulla, olihan ne tosin hintavatkin.

Tricyclellä ajeltiin lounaan jälkeen Crossingiin, eli paikkaan missä Shaw Boulevard risteää EDSA:n kanssa. Lyhyen kävelyn jälkeen poikettiin sisälle Starmall-ostariin, ja siellähän oli tottakai myös mahtavat joulukoristelut. Sanoin vaimolle, että täällä ei tainnut olla National Bookstore -kirjakauppaa, mutta olihan siellä ja sinne piti päästä tottakai tutkimaan kirjavalikoimaa. Päädyin ostamaan lisää Lualhati Bautistaa, Desaparesidos sekä Dekada ’70. Bautistahan on kuuluisa filippiiniläinen kirjailija, syntyi Toisen Maailmansodan aikaan, ja kuoli kuluvan vuoden helmikuussa 77:n vuoden ikäisenä. Hänet tunnetaan liberaaliaktivistina sekä poliittisena kriitikkona. Kolmas kirja jonka ostin sisältää ilmeisesti joitakin puheita Filippiinien historiasta.

Kun käveltiin ylikulkusiltaa EDSA:n ylitse nähtiin sama vanha pappa laulamassa mikrofoniinsa ja jotain musiikkia hänellä oli siinä kaiuttimesta, siis katulaulaja tienaamassa roposia. Olemme hänet samoilla kulmilla nähneet siis aiemminkin, ja on sen verran sympaattinen tapaus, että laitoin hänelle setelin ja kolikoita kippoonsa. Toivottelin hänelle hyvää iltapäivää sekä hyvää joulua filipinoksi, ja hän siitä innostui, että sinähän osaat filipinoa! Vastasin toki filipinoksi, että vähän vain! Hän kysyi tällä kielellä mistä olen kotoisin, ja vastasin, että Suomesta. Sitten hän kysyi ja osoitti Jenniferiä, että onko siinä vaimoni, ja hoki, että kaunis, kaunis, ja kiittelin ystävällisistä sanoista vielä ennen kuin jatkoimme matkaa. Kun pienet keskustelut paikallisten kanssa heidän kielellään onnistuvat minulta, tuntuu se uskomattoman hienolta!

Ensimmäisenä menimme SM Megamall A:han, ja sisällä aina viidenteen kerrokseen saakka etsien elokuvateatteria. Täällä tuli eilen elokuviin Burgoza-niminen historiallinen elokuva, joka kertoo kolmesta filippiiniläisestä katolisesta papista, jotka hirtettiin espanjalaisten vallan aikana, ja ajattelin, että olisipa mielenkiintoista käydä se katsomassa. Viidennestä kerroksesta ei leffateatteria löydetty, eikä neljännestäkään mutta nelosesta ostin meille kahvit kuitenkin, latte vaimolle ja itselle cappuccino, vaikka lopulta päädyin juomaan vaimonkin kahvista loput kun ei se oikein hänelle maistunutkaan, liian kitkerää oli.

Elokuvateatteri löytyi kolmannesta kerroksesta, mutta luukuille oli ihan jäätävä jono, joten hylättiin idea elokuviin menosta, kun ei sinne luukulle edes pääsisi kysymään, että olisiko mahdollista vaikka ostaa liput johonkin tulevien päivien näytökseen. Tai no, pitkällä jonottamisella varmaan selviäisi se, mutta olkoon. Sanoin Jenniferille filipinoksi, että jono on liian pitkä, ja että on vaikeaa mennä elokuviin täällä Filippiineillä. Ostoskeskus oli täynnä vilkasta ihmisvilinää, ja ainoa liike missä käytiin sisällä oli sitten Reebokin kenkäliike. Mulla oli sattumalta Reebokin kengät jalassakin. Vilkaisin tarjontaa ylimalkaisesti, mutta ei siellä nyt mitään pakkohankintoja sattunut silmiin. Yhdet kivanoloiset ulkoilukengät näin, ja hinta oli noin 90 euroa, mutta olkoon.

Seuraavaksi vaan takaisin ulos, ja vähän kävelyä ennen kuin päästiin SM Megamall B -rakennukseen. Matkalla näkyi ihailemani taideteos jättimäisestä peilimiehestä joka katsoo kelloonsa. Ihmisillä on niin kiire jatkuvasti kaikkialle, ja kiire elämässä. Megamall B:ssä käväistiin vain todella nopeasti sisällä ja toiseen kerrokseen päästyämme takaisin alas ja ulos.

Matka jatkui EDSA:n vartta pitkin Ortigas Centeriin ja Robinsons’ Galleria -nimiseen ostoskeskukseen. Mitäänhän noissa ei ostella, kierrellään vaan, ihastellaan ja otetaan valokuvia. Robinsonsista päästiin ulos sopivasti Ortigas Avenuen varteen mitä pitkin päästiin jatkamaan Meralco Liwanag Parkiin, eli Meralcon valopuistoon. Sisään päästäksemme tuli toisen näyttää henkkareita, ja kirjoittaa lipukkeelle nimensä, ja ryhmässä olevien henkilöiden lukumäärä. Kantamani muovikassi piti jättää ”narikkaan” eli vahdin vartioimalle pöydälle, ja siitä sai toki numerolipukkeen mukaan ja kassiin teipattiin numero myös. Yksi vahti komensi vielä minua riisumaan lippalakkini siinä sisäänpääsyn luona, ja vaikka minulla oli passi esillä ja olisin sitä esitellyt niin ei siitä kukaan ollutkaan kiinnostunut.

Upein valoin koristellussa puistossa soi musiikkia, ja siellä oli paljon väkeä kiertelemässä ja ihastelemassa väriloistoa. Monet perheet isomuorista ja isovaarista vauvoihin olivat siellä, ja onneksi vanhemmalle väelle löytyi penkkejä ja tuoleja missä lepuuttaa kehoa. Puistossa oli jopa valoin koristeltu juna jonka kyytiin ihmiset jonottivat kovasti. Vaimo kuvaili uudella puhelimellaan ja mitä näin niin vaikutti tulevan oikein hyviä kuvia, uskoakseni siinä on parempi kamera kuin omassani puhelimessa. Muistan Jenniferin sanoneen miten hän pitää kauniista valoista, ja tottakai haluan hänen kanssaan käydä näissä paikoissa yhdessä ihastelemassa tunnelmaa.

Grab-kyydin tilaaminen tuonne olisi varmaan ollut hankalaa, joten lähdettiin kävelemään takaisin Robinsonsia kohti mistä tultiinkin, ja varmistin vielä, että käykö jos kävellään takaisin Crossingille saakka ja sieltä sitten tricyclekyyti takaisin majapaikkaan. Sopihan se, ja Ortigaksen MRT-juna-aseman kohdalla ylitettiin EDSA sen toiselle puolelle ylikulun kautta. Jaloissa alkoi kävelyt jo tuntumaan, viimeistään kun päästiin sinne Crossingille, ja sitten vielä 7elevenissä pyrähdyksen jälkeen tricyclekyydin jonotus sillä porukkaa oli paljon liikenteessä.

Kävelyä tuli ihan kiitettävästi, pelkästään ostarien ulkopuolella viitisen kilometriä plus se Meralcon valopuisto, ja alkoi se jaloissa jo hieman tuntumaan. Jälleen kerran kuuma suihku, illallinen ja olut tuntuivat ihanalta kävelyn jälkeen.