Baclaran ja ostoksilla, viimeistä iltaa ja yötä

Aamulla herättiin aikaisin ja aamupalan jälkeen lähdettiin Grab-kyydillä Ayala Malls Manila Bay -ostoskeskuksen luokse, sillä Jenniferillä oli ajanvaraus PSA:lle eli Philippine Statistics Authorityn toimistoon kello yhdeksäksi. Meidän avioliitosta ei vielä ole tietoa tuolla Filippiinien siviilirekisteriä ylläpitävällä taholla vaan tieto on vain Bugasongin kaupungilla, ja vasta kolmen kuukauden jälkeen sieltä menee tieto PSA:lle. Emme näin ollen saa avioliittoamme vielä Suomeen rekisteröityä kun ei siitä edes tiedä Filippiinien viranomainen vielä. Tämä tuli vastaan kun kyselin Suomen suurlähetystöstä sinne ajanvarausta jotta saataisiin niille näytettyä avioliittotodistustamme ja liitto rekisteröityä Suomeen sen myötä. Avioliittotodistukseen tulee ensin kuulemma saada apostille, eli jokin vahvistus. Tätä ihmettelen suuresti miksi, sillä Suomi ei kuulu apostille-maiden liittoon (Filippiinit taas kuuluu). Kun toin minun todistuksia Suomesta tänne Filippiineille, ei niille tarvinnut mitään apostille-vahvistusta ottaa, kun ei sillä olisi sinänsä mitään virkaa kun ei Suomi kuulu niihin maihin jotka sitä käyttää. Tai en tiedä, mutta kuulostaa ihan turhalta rahankiskonnalta ja byrokratialta vaan. Näitä on joskus vaikea ymmärtää miksi jokin asia pitää olla niin hemmetin vaikea, tai jotenkin ihan umpikierolla logiikalla se vain nyt menee niin.

Kierreltiin ostoskeskusta ja etsittiin oikeaa sisäänkäyntiä. Itse ostoskeskus aukesi vasta myöhemmin kello kymmeneltä mutta ajanvaraus PSA:n toimistoon tosiaan kello yhdeksän, ja olisi sinne aiemmankin ajan saanut kello kahdeksaksi. Käytiin yhdellä hissillä jopa parkkihallin viidennessä kerroksessa. Kun viimeinkin löytyi oikea ovi, ostoskeskuksen pääsisäänkäynti missä oli vartijat tutkimassa sisäänpyrkivät ja Jennifer sanoi siinä, että PSA:lle ajanvaraus, niin vartija sanoi, että se toimisto on tänään suljettu. Aloin siinä miettimään, että heeeetkinen. Olinkin nähnyt uutisissa, että täällä on kaikki koulut ja valtion toimistot suljettu ensi maanantaihin saakka rankkasateiden takia. Vartija sanoi, että siitähän on ilmoitus viraston nettisivuilla. No, ei mitään nettisivuja oltu katseltu, menty vaan paikan päälle. Kun Jennifer selaili nopeasti puhelintaan niin siellä oli myös tekstiviesti, että hänen ajanvarauksensa on siirretty ensi maanantaille. Tässä vaiheessa nauroin Jenniferille ja nipistin häntä leikkisästi. Lähdettiin kävelemään Baclaraniin joka ei onneksi ollut kaukana.

Istuttiin pieni hiljainen hetki kirkon penkissä, jonka jälkeen käytiin sivusiivessä vielä sytyttämässä kynttilät ja hiljentymässä hetki niiden äärellä. Ulkona oli muistomerkki Toisessa maailmansodassa seksuaalisesta väkivallasta kärsineille, ja muuriin oli tehty komeat muraalit.

Pienen kävelyn jälkeen oltiin Baclaranin shoppailualueella, ja yrityksenä oli etsiä siskontytölleni tuliaisia. Tovi meni kierrellessä, ja piti pysähtyä neuvoa-antavalle jätskille Jollibeehen yhden ostoskeskusrakennuksen sisällä. Uutuutta eli persikkajätskiä keksimuruilla ei ollut saatavissa, joten oli tyytyminen mangojätskiin. Näin tuon persikkajätskin mainoksen telkkarissa sekä Instagramissa sekä PhilStar-lehden nettisivuilla, mutta sitä ei mistään ole saatavilla kuitenkaan, heh. Sellaista se vähän täällä maassa on, myydään ei-oota. Lopulta löytyi sopiva tuliainen, mutta minulle kävi vähän köpelösti rahojen suhteen. Vaihtorahat saadessani myyjä sanoi minulle, että tarkista vaihtorahat. Minulla oli ostos muovikassissa toisessa kädessä ja toisessa kädessä lompakko ja sain ne vaihtorahat siinä käteen, ja huomasin, että Jennifer oli jo kauempana menossa pois. Siinä lähdin perään ja vasta kauemmas käveltyäni rahat kourassa ja lompakko toisessa sain tungettua ne rahat lompsaan sitten. Tajusin myöhemmin, että minulle annettiin sata pesoa liian vähän vaihtorahaa. Se ei ole paljoa sinänsä, mutta harmittihan se toki, että ostos oli sitten sen satasen kalliimpi, ja viimeiset käteisvara-pesoni täällä hupenivat nopeammin. Toinen tuliainen löytyi tytölle myöskin, joten olin tyytyväinen, että on jotain kivaa tuoda pienelle täältä. Kolmaskin pikkujuttu löytyi. Hyvä mieli itselläkin kun on tuliaisia hänelle.

Tällä kertaa mentiin MRT-junalla shoppailujen jälkeen takaisin Shaw Boulevardin asemalle, ja sieltä nopean 7eleven-ostospysähdyksen jälkeen tricyclellä takaisin majapaikkaan. Pari vesipulloa piti ostaa vielä läheisestä pikkukiskasta jossa oli söpö pieni kisu luukulla uinumassa.

Syötiin kämpällä lounaaksi nuudeleita leivän kera kuten filippiiniläiset tuopaavat tekemään, ja mentiin sitten pienen levon jälkeen uimaan taas uima-altaalle talon kattoterassille, nyt viimeistä kertaa. Ylhäällä oli välillä navakkoja tuulenpuuskia, ja Jennifer pelkäsi, että alkaa satamaan pian kovaa. Kuivailtuamme mentiin takaisin asuntoomme, ja samalla sitä näki ikkunalasien läpi, että ulkona alkoi sataa tosi rankasti ja näkyvyys oli heikko sademäärän takia.

Syötiin pitsaa illalliseksi, ja ilta eteni sen verran nopeasti, että päätin jättää pakkailut aamulle. Sain Jenniferiltä kunnon kokovartalohieronnan viimeisen illan kunniaksi. Nukkumaan tuli mentyä vasta puolenyön jälkeen, ja nukuttiin hyvin sitten molemmat.