Byrokratian rattaat, Okadan överipainajaisluksushelvetti ja drinkkibaari vanhassa lentokoneessa
Aamulla lähdettiin tricyclellä EDSA:n kupeeseen Shaw Boulevardin luokse, ja käveltiin siitä SM Megamall-ostariin. Siellä viidenteen kerrokseen, ja DFA:n toimistoon jotta avioliittotodistukseemme saataisiin apostille-vahvistus. Hetken jonotuksen jälkeen jonottajia avustanut nainen opasti, että ei onnistu vielä asia siellä sillä avioliitto on sen verran tuore. Ensin tulee PSA:lla eli Filippiinien väestörekisteriviranomaisella olla tieto avioliitosta, ja niilläpä ei vielä ole sitä tietoa rekistereissään (vain Bugasongin kaupungilla on tämä tieto toistaiseksi).
Yritettiin kysellä olisiko samassa ostarissa ollut sitten PSA:n toimistoa, mutta vesiperä tuli sen suhteen. Käpöteltiin siis pois, ja takaisin Sierra Heightsin talolle tapaamaan Jenniferin ystävää Janea. Saimme häneltä häälahjan kukkakoristeisessa lahjakassissa. Otettiin sitten tricycle takaisin majapaikkaamme. Katsoin menopelissä roikkunutta ristikorua lähempää ja kuski ojensi minulle tämän jälkeen jonkinmoisen rukouslapun.
Illemmalla meillä oli ohjelmassa mennä Okadaan eli hulppeaan ökyostoskeskuskasinohotelliin katsomaan hienosti valaistua suihkulähdettä. Sadekuuroja oli tullut ja ilta oli jo hämärtynyt, kaupungin valot kiilsivät märässä asfaltissa ja kimaltelivat auton ikkunoiden pisaroissa.
Kun saavuttiin perille Okadaan siellä oli turvatoimet kuin lentokentällä melkein, ellei paremmat. Auton takakontti avattiin ja tarkistettiin ennen kuin auto sai ajaa sisäänkäynnin luokse. Sisäänkäynnillä kaikki tavarat taskuista muovikaukaloon ja reppu tottakai myös, sitten tuli katsoa suoraan ylös kameraan ja tämän jälkeen kävellä metallinpaljastimesta läpi. Sitten oltiinkin sisällä tuossa överissä ökykompleksissa.
Suunnistettiin pian ulos tuolta Okadasta, ja tilasin meille taas kyydin. Noin kahden kilometrin matka maksoi 110 pesoa eli noin 1,85 euroa. Seuraava kohde olikin enemmän makuuni!
Ulkona alkoi satamaan taas kun oltiin päästy muureissa olleen portin luokse, ja näin jo kohteemme siitä kauempana sisäpihalla. Kysyin eteemme ilmestyneeltä vartijalta, sopisiko päästä sisään. Hän alkoi käymään radionsa välityksellä keskustelua jonnekin, ja mietin jo, että päästäänköhän me sittenkään sinne vaikka oltiin tänne saakka tultu, olisiko pitänyt olla joku varaus tehtynä ja olisiko paikka jo tupaten täynnä. Helpotuksekseni pian vartija näytti, että saamme mennä, ja nosti porttipuomin ylös.
Kohteemme oli Mosphil-niminen drinkkibaari joka on rakennettu vanhaan lentokoneeseen. Olin tämän bongannut internetistä, ja halusin joskus käymään siellä. Nyt olin hyvin innoissani kävellessämme sateenvarjot käsissämme sisäpihalla lähemmäs kohdettamme.
Meidät toivotettiin tervetulleeksi koneeseen, ja yllätyksekseni siellä ei ollut ketään muita, ainakaan vielä. Saatiin nauttia Jenniferin kanssa rauhallisesta tunnelmasta ja tosiaankin erikoisesta baarikokemuksesta. Tilasimme Jenniferille mocktailin, ja minä kokeilin ensin yhtä baarin suosituimmista drinkeistä, olisikohan nimi ollut joku Destination Paradise tai vastaava. Myöhemmin otin vielä drinkin nimeltä Morning Flight. Stuertti kiikutti myös meille yhdet ilmaiset shotit jotka nautittiin hänen kanssaan kippistäen sillä hän nappasi myös samalla. Vesilasit meillä oli kanssa pöydässä. Tottahan toki piti sitten ottaa kuvia myös ohjaamossakin poseeraten kun kerran tuonne oltiin tultukin.
Myöhemmin koneeseen ilmestyi myös kuuden filippiiniläisen seurue, ja alkoi meteli yltymään verrattuna aiempaan rauhaan. Lasku oli 22,50 euroa kahdesta cocktailista ja yhdestä mocktailista, ja tottakai vesilasilliset laskutettiin myös erikseen, 2,50 euroa per vesi. Pakollinen tippi lisättiin myös laskuun. No, nyt olen käynyt siellä, ei ole pakko mennä uudelleen, hehe.
Ulkona satoi edelleen vettä, mutta ei onneksi kauaa tarvinnut kyhjötellä sateenvarjojen alla tien varressa kun kyytimme tuli, ja pääsimme viilettämään jälleen kaupungin valojen halki. Ihastelin taas vesipisaroita auton ikkunalasissa ja miten valot kimmelsivät niissä.
Olin kyllä tosi tyytyväinen illasta, pääsin näkemään niitä vanhoja lentokoneita läheltä ja se ohjaamo oli ihan huikea ja drinkit hyviä. Päivän kruunaus!