Pikavisiitti Chinatowniin ja Intramurokseen, betamaxia

Heräiltiin siinä vähän kahdeksan jälkeen kun joen toiselta puolelta alhaalta kadulta alkoi kuulumaan jonkinlainen marssimusiikki tai rumpuryhmä kellopelillä maustettuna. Olisikohan ollut kulkue kansallissankareiden päivän kunniaksi kenties. Olisi saanut vain olla vaikka pari tuntia myöhemmin. Marssijoita ei paljoa perässä ollut, liekö ajankohdasta kiinni vai eikö historian kansallissankarit enää nykysukupolvia kiinnosta?

Lähdettiin puolen päivän jälkeen ulos tarkoituksena mennä jokiveneellä taas tuttuun tapaan ilmaiseksi Chinatowniin noin tunnin matka, mutta seuraavaa paattia saatiinkin odotella noin viitisenkymmentä minuuttia.

Ehdotin, että mennäänpä kahville tuttuun pieneen kahvilaan vähän matkan päähän, mutta se olikin suljettuna. Sinne kävellessä olin huomannut lähempänä jokiveneasemaa thaimaalaisen pikkuravintolan, joten päätin, että mennäänpä sinne nyt. Listalta valikoitui yksi lab gai -salaatti meille jaettuna, ja kylmät vesilasit tuotiin pöytään heti saavuttuamme. Jennifer luuli, että menin tilaamaan jotain nuudeliannosta ja ihmetteli, että miten me ehdittäisiin vain noin puolessa tunnissa takaisin jokiveneasemalle siitä ravintolasta. Salaatin tullessa pöytään maksoin sen samantien, eikä sen syömisessä kauaa meillä kestänyt. Sitten takaisin jokipaattia odottelemaan.

Odotellessamme jokiveneen tuloa Jennifer osti meille kaupustelijalta makeat herkut, siinä taisi olla siis sitten lounaamme: ensin thaikkusalaatti ja sitten filippiiniläinen herkku perään. Venematkalla meinasi minuakin alkaa väsyttämään tällä kertaa, ja Jennifer kietoi kätensä käsivarteni ympärille ja painoi päänsä olkapäätäni vasten tuttuun tapaan.

Ajeltiin päätepysäkille eli Escoltalle jokipaatilla, ja siitä käveltiin Chinatownia pitkin kultakadulle eli Ongpin Streetille mistä oltiin meidän vihkisormukset ostettu viime kuussa. Pihkuraisen ostokuittia ei vain löytynyt asunnolla sitä etsiessäni vaikka katsoin kaikki mahdolliset jemmat, ja olin kyllä siitä varma, että olin sen laittanut pienen muovipussin sisään ja sen viikannut yhteen lompakkoni lokeroista, mutta muovipussista löytyi sen sijaan yksi toinen kuitti. Jokin sekaannus ehkä kuittien kanssa tullut aiemmin niitä järjestellessä sitten. Hieman stressasin, että mitäs sanovat kultaliikkeessä meille, jos ei ole ostokuittia niin ei myöskään kaiverrusta tule? Onneksi kuitenkin myyjättäret muistivat meidät, eikä kuittia kysytty, ja päivämäärän kaiverrus sormuksiimme tuli nopeasti ja ilman mitään häslinkejä.

Käveltiin reippaasti takaisin joen varteen ja Jones-sillasta yli Intramuroksen puolelle.

Siellä meidän oli tarkoitus mennä pukuvuokraamoon josta oli varattu tunniksi meille pukuvuokra, että oltaisiin saatu valita jotkut vanhanajan puvut ja ottaa hienot kuvat ne yllä, mutta eipä löytynyt koko paikkaa. Varauksessa oli osoitekin hyvin epämääräisesti, mainittu vain kaksi katua, ja että se alue siellä. Kierreltiin ja käveltii  paikan ympäri, mutta ei kyllä löydetty sitä pukuvuokraamoa, ja mulle sai riittää sen suhteen joten tilasin meille kyydin takaisin majapaikkaan. Auto tuli siihen pian, ja kyydissä istuessa peruutin sen pukuvuokrajutun, ja siitä tuli täysi palautus. Eipä se olisikaan ollut kuin nelisen euroa muutenkaan. Liekö pulju mennyt nurin sitten joskus aiemmin, heh.

Pyydettiin auto jättämään meidät ennen tornitalokompleksin porttia kadulle, sillä Jennifer oli nähnyt siellä aiemmin kadun varressa grillausta, ja meillä oli ideana maistaa yhtä paikallista herkkua nimeltä ”betamax”. Meitä onnistikin, ja ostettiin yhteensä kuusi varrasta betamaxia, ja minulle vielä bonuksena yksi isaw. Betamax on valmistettu hyydytetystä sian verestä, sehän oli vähän kuin verilättyä. Pitkulaisia veripalikoita vartaassa siis!

Harvinainen illallinen oli sillä tällä kertaa ei syöty riisiä ollenkaan, pelkästään nuo betamaxit ja minulle bonarina yksi isaw päälle. Tuli masut täyteen! Täytyy sanoa, että kyllä tykkäsin noista betamaxeista, oli tosi hyviä!

Vaikka päivällä aiemmin se pukuvuokrajuttu ei onnistunut Intramuroksessa, niin tärkein saatiin silti tehtyä eli saimme hääpäivämäärän kaiverrukset sormuksiimme. Olin myös iloinen, että pääsin maistamaan noita betamaxeja koska se oli vielä yksi sellanen ”juttu” mitä halusin kokeilla täällä.