Viimeinen päivä Legazpissa, hyvästi Mayon plus kananjalkoja
Ihana pitkä aamu venähti niin, että aamupäivällä ennen puoltapäivää kuitenkin nautittiin yhdistettyä aamiais-lounasta eli al-tangia kuten sanotaan. Al eli almusal (aamiainen) ja tang eli tanghalian (lounas), yhdistettynä niistä tulee siis tämä al-tang. Tarjolla oli munakoisoa punasipulin kera, munakoisoa kananmunan kera eli ”tortang talong” kuten paikallisesti kutsutaan, riisiä tottakai ja kahvi.
Päivällä käytiin vain lyhyellä kävelyllä kilometrin päähän pikkuputiikkiin viemässä pullopalautusta sillä noita lasipulloja oli kertynyt jo muovikassillinen, ja paikallinen yrittäjä saa niistä sitten palautusrahat (ja myi minulle halvemmalla eli vain juoman hinnalla ilman pantteja juomat). Kun palautettiin pullot niin toinen myyjä perhekaupassa laski palautuksista alennuksen seuraavaan ostokseen, eli kourallinen punaisia chilejä ja kaksi pientä lasipulloa olutta maksoi sitten vain 1,21 euroa. Ennen kuin pamahdimme kauppaan sisään siellä oli pöydän ääressä meneillään katolinen oppitunti: nunna opetti jotakin Raamatun kohtaa nuorelle naiselle, mutta keskeytimme tulollamme toimituksen. Kauempana näkyi tummempia sadepilviä, ja mietin, että tuleekohan ukonilmaa tänä iltana. Takaisin majapaikkaan kävellessämme ripeksi jo vettä vähäsen, ja kun olimme päässeet perille niin ropsahti voimakkaammin.
Tänään tuli kuitenkin selkeää ja aurinkoista säätä sateenripotuksen mentyä ohitse, ja otin aurinkoa kattoterassilla nauttien kylmästä juomasta samalla. Mahtava tunne kun sulkee silmät, keho makaa rentona, ja tuntee auringon energian, vastaanottaen sen.
Jennifer kokkaili meille kana-adoboa sekä adidasta illalliseksi. Adobo oli ihanan tulista punaisine chileineen. Adidas eli kananjalat, hmm. No se oli erikoinen herkku, ja sain vasta liian myöhään kuulla, että siitä tulee syödä vain jalkoja päällystävä nahka ja liha, ei itse varpaita luineen kaikkineen. No, olipahan kokemus, en ehkä suosittele ellei ole utelias ja halua kokeilla, hehe.
Tämän viimeisen illan myötä täällä myöskin alkaa ymmärtää, että enää kahdeksan yötä tämän jälkeen nyt täällä Filippiineillä. Sen jälkeen odottaa heti yhden yön jälkeen työt jälleen.
Huomenna tapaamme Aurora-nimisen tädin, tai varmasti on isöäiti kylläkin. Hänellä on ikää ja kokemusta sen verran, että on elänyt Marcos-diktaattorin aikaan Filippiineillä ja saanut siitä osansa. Kaikenlainen historian vääristely, hirmutekojen peittely ja sinisilmäinen räpsyttely, korruptio, viattomien tappaminen ja sen sormien välistä katsominen, listaa voisi jatkaa vaikka miten, mutta sanotaan nyt vain, että kuvottaa minua ja moraalikäsitystäni elävänä ja tuntevana olentona. Mitä enemmän luen uutisia Filippiineistä ja mitä täällä sisäisesti tapahtuu, sitä vähemmän ikinä haluaisin, että lapseni kasvaisi ja kävisi koulutukset täällä. Noh, ehkä äkkipikaisesti julistettu, mutta siltä tuntuu tällä hetkellä.
Aamulla huomenna siis lento takaisin Manilaan, lentokentältä taas tuttuun ja ihanaan asuntoon Mandaluyongiin missä ollaan aiemminkin oltu. Iltapäivällä vähän levättyämme lähdetään tapaamaan Auroraa