Uimareissu ja ukkosta
Aamulla satoi hieman kuuroittain vettä, mutta onneksi se sitten vaimeni ihan pikkuiseksi tihkuksi aamiaisemme jälkeen niin lähdettiin sateenvarjot käsissä kävelemään tuttua reittiä merenrantaa kohti. Pian sateenvarjoa ei tarvinnut enää ollenkaan, ja ilma tuntui hyvin kostealta ja kuumalta. Kun olimme miltei rannassa Jennifer valitti janoa, eikä meillä ollut vesipulloa mukana. Sanoin, että meri on tuossa ihan lähellä jo, uiminen siinä virkistää ja ostan sitten sen jälkeen meille kaupasta juotavaa. Muutamat askeleet käveltyäni katsahdin taaksepäin, ja huomasin, että hän olikin pysähtynyt ostamaan vesipullon pikkuputiikista. Hiki valui pitkin ihoa, ja ihmettelin kun ei hän yleensä vettä kaipaile liiemmin, mutta nyt sille oli kova tarve. Pian oltiinkin jo meren rannassa jossa käytiin aiemmin, ja astelin jo mustalla rantahiekalla veteen Jenniferin empiessä hieman vielä rannalla.
Muutamia pisaroita tuli silloin tällöin taivaalta, ja lähdettiin rannalta jatkamaan matkaa takaisin kaupungin keskustaa kohden. Kun oltiin päästy lähemmäs keskustaa niin huomasimme, että tummia pilviä oli tulossa myös siltä suunnalta kaupunkia kohti, ja salamat alkoivat välähdellä vähän väliä, laskin neljä salamaa kymmenen sekunnin sisällä yhdessä kohtaa. Räsähdykset ja jyrinä olivat nyt jo paljon lähempänä. Pitkin katua kulki pitkä hautajaissaatto, ja otin lippalakkini pois päästä kunnioitukseksi. Jotain kosteaa taisi ilmaantua silmiin myös.
Käytiin kahdessa ostoskeskuksessa, LLC Mall ja Ayala Mall Legazpi. Jennifer ei ikinä halua mitään vaatteita ostella tai edes katsella kun sanoo aina, että hänellä on ihan tarpeeksi jo kotona, joten ei noissa ostoskeskuksissa sitten paljoa ole mieltä kävellä ympäriinsä kun en minäkään mitään tarvitse. Uusi kannettava tietokone olisi paikallaan ehkä kun läppäri on varmaan seitsemän vuotta vanha ja kerran lattiallekin sohvapöydältä pudonnut, mutta tietokoneiden hinnat täällä Filippiineillä ovat ihan yhtä kovia kuin Suomessakin. Mentiin siis supermarketista tekemieni ostosten jälkeen ruokatorille.
Ruokatorilta ostettiin kananmunia, kananrintaa ja kananjalkoja. Kananjalat ovat yksi paikallinen erikoinen herkku, kutsutaan myös nimellä ”adidas”. Jennifer ei Puerto Princesassa halunnut maistaa sitä kanan suolta tikussa jota minä söin, mutta kuulemma syö minun kanssani sitten noita kananjalkoja. Siitä tehdään maisteluvideo sitten.
Osteltiin vielä vihanneksia ruokaa varten, Jennifer tekee tinolang manokia eli kanaruokaa moringanlehtien ja papaijan kera. Päätin, että mennään tricyclekyydillä kotia kun kerran ulkona ripeksi sitä vettä ja meillä oli ostoksia sen verran kantamuksina. Nyt kyyti maksoi vain neljäkymmentä pesoa eli noin 0,67 euroa ja yllätyin kun oli sen verran halpa eikä meitä yritetty nyt vedättää hinnassa. Annoin viiskymppisen ja kiitin miestä kyydistä. Loppupäivä oli pilvistä säätä ja vettä ripotteli aina välillä, joten syötiin illallista sisällä Netflixistä sarjaa katsellen. Keskiviikko ja torstai meillä kokonaiset päivät täällä vielä, perjantaina aamulla lennetään takaisin Manilaan.