Lentäen Legazpiin

Aamupalan jälkeen meinattiin, että oltaisiin käyty vielä uima-altaassa pulahtamassa ennen majapaikan jättöä, mutta altaalla oli sen verran porukkaa, ettei sinne olisi päässyt uimaan, joten otettiin vaan sitten suihku ja pakkailtiin tavaramme. Puolenpäivän aikaan lähdettiin asunnolta, ja Grab-kyyti lentokentän terminaali neljään eli yhteen kotimaanlentojen terminaaleista. Kyyti maksoi vain 167 pesoa (~2,78€) joten annoin tapani mukaan vielä ekstraa päälle sataviiskymppiä. Lentokentällä ei mitään jonoja ollut, ja oltiin varmaan ensimmäisten joukossa tuomassa laukut meidän lennolle.

Lentokentällä saatiin odotella ja kuluttaa aikaa varmaan sellaiset kaksi ja puoli tuntia, mutta mikäs siinä, oltiinpahan ainakin hyvin ajoissa! Lento oli vielä puoli tuntia myöhässä. Kone oli pienempää tyyppiä, kaksi istuinta käytävän kummallakin puolella, ja potkuriturbiinikone. Onneksi meidän istumapaikat oli yhtiö jostain syystä siirtänyt riviltä yhdeksän riville yhdeksäntoista, ei oltu siiven ja potkurin vieressä vaan taaempana.

Lento sujui taas nopeasti, vähän päälle tunnin kesti, ja ehdin siinä pelailla puhelimella korttipeliä Jenniferin neuvoessa vieressä.

Nyt laukut tuli hihnalta ensimmäisten joukossa, ja sain tilattua meille onneksi Grab-kyydin niin päästiin auton kyytiin viiden minuutin sisään asteltuamme ulos terminaalirakennuksesta.

Pikkukatumme oli viemäröinti- ja katutöiden takia muuttunut umpikujaksi kauempaa, joten meidät tuonut kuski joutui kääntämään auton aika tiukassa paikassa, sai peruutettua onneksi talon pihaan tässä kun avattiin portti kunnolla. Kadulla olleet miehet auttoivat neuvomalla ja käsimerkein, ja onnistuihan se. Lähetin kuskille tippiä perään.

Kattoterassilla sain heti ihailla Mayon-tulivuorta ja sieltä hiljalleen valuvaa laavaa kunhan sain rinkan laskettua alas selästä ja pienen repun käsistä.

Käytiin lähistöllä iltakävelyllä ostamassa dumpling- eli taikinanyyttiannokset kummallekin, sekä muutama juoma. Jennifer laittoi meille illallisen palattuamme takaisin asunnolle, ja käytiin suihkussa.

Istuskellessani ulkona kattoterassilla kuulin jaloistani maukaisun, ja jokin paikallinen kollihan sitä oli tullut ystävyyttä tekemään. Eipä aikaakaan kun ponkaisin penkiltä ja kävin nopeasti hakemassa sisältä kanankoiven (ne eivät minulle ja Jenniferille oikein maistuneet), ja annoin sen kisulle vähän kauemmaksi lattialle syötäväksi. Se näytti maistuvan oikein hyvin, ja hetken aikaa hän makoili pöydän alla lähellä jalkojani, kunnes sitten lähti taas matkoihinsa ilmeisen tyytyväisenä. Saa nähdä tuleeko myös huomenna illalla käymään kun tietää, että voi saada suupalaa.

Varasin meille maanantaille yksityisen päiväretken oppaan kera maanalaiselle joelle ja luoliin, eli jännää luvassa! Huomenna kävellään kaupungilla ja käydään torilla ostamassa ruoka-aineksia, otetaan rennosti. Ihanaa olla täällä taas! On kyllä yksi meidän molempien suosikkipaikoista!