Manilassa lentokentän kupeessa yksi yö ennen kuin eteenpäin

Aamulla herättiin 6:30, tai minä muutamia minuutteja juuri tuota aiemmin, ja sitten annoin herätyksen soida puhelimesta, että tuo suloinen pieni filippiina viereltäni aukaisi silmänsä. Meillä oli siinä tunti aikaa ennen lähtöä, syötiin aamupalaa ja juotiin aamukahvit, laitettiin loput kamat rinkkaan ja laukkuun, ja siivottiin asuntoa hieman. Asunnon vuokrausta toimittava nainen saapui ja tarkisti asunnon, kaikki okei, ja sain takaisin 1500 peson pantin (25 euroa). Hän tilasi meille vielä taksin, ja pienen odottelun jälkeen istuttiinkin sen kyydissä matkalla Puerto Princesan lentokentälle.

Juteltiin kuskin kanssa mukavia matkan aikana. Hänellä on kolme poikaa ja vaimo, ja hän on tyytyväinen että tienaa päivässä jopa viisisataa pesoa (~8,35€), sillä siitä pienemmällä olisi elämä hitusen köykäisempää ja vaimo olisi äkäisempi (ja tälle naurettiin yhdessä ääneen). Monet tienaavat vain sellaisen kolmesataaviiskymppiä päivässä (~5,85€) ja silloin on jo vaikeaa elämä eikä sitä helpota laisinkaan alati nousevat perustarvikkeiden hinnat. Hän on iloinen, että osaa ajaa autoa, ja tienaa sillä elannon perheelle, mutta polttoaineiden hinnatkin nousevat koko ajan.

Ostin lentokentältä pari uutta jääkaappimagneettia, Palawan-aiheisia tottakai. Istuttiin portin lähistöllä odottelemassa tunnin verran, lento oli hieman myöhässä ja säikähdin jo jostakin kuulutuksesta, että lento olisi peruttu, ja mitähän ihmettä sitten meille tapahtuu. Lento oli kuitenkin ok, nähtiin kun kentälle vasta laskeutunut kone tuli meidän portin lähelle ja sieltä tuli ulos edelliset matkustajat, ja pian sen jälkeen alkoi koneeseen päästä uudet matkustajat. Filippiinot olivat jo hyvissä ajoin muodostaneet todella pitkän jonon portille, olisikohan siinä yhteinen piirre meihin suomalaisiin myöskin, että ovat oikeita kunnon jonottajia kuten mekin! Ei siis viitsitty mennä seisoskelemaan pitkän jonon päähän vaan odoteltiin istumassa, että suurin osa porukasta menee ensin. Kun jono alkoi liikkumaan hyvää tahtia mentiin mekin sitten jonon jatkoksi, ja pian päästiin kävelemään koneeseen.

Lento ei kestänyt kuin 55 minuuttia, ehdin käydä vessassa ja vähän katsella maisemia ikkunasta niin alettiin jo laskeutumaan, eli todella nopea lento! Koneen laskeuduttua ja rullattua Manilassa Ninoy Aquinon kansainvälisellä lentokentällä parkkiin käveltiin koneesta ulos, ja suoraan odottelemaan matkalaukkuhihnalle meidän isoja pakaaseja. Niitäkään ei kamalan kauaa tarvinnut sittenkään vartoa, vaikka aluksi tuntui, että sieltä ei tule pitkään aikaan mitään laukkuja vielä. Jennifer otti kärryt meille, ja rullailtiin niillä ulos terminaalista. Sain meille tilattua samantien Grab-taksin joka saapui noin viiden minuutin päästä, ja ajeli meidät ison monikaistatien toiselle puolelle terminaalista One Palm Tree Villas -kiinteistölle. Tämä on tälläinen monista korkeista rakennuksista koostuva kompleksi josta löytyy pihalta rakennusten keskeltä pari uima-allasta. Kyyti maksoi vain sata pesoa eli 1,67€, joten pistin kuskille toisen mokoman kiitokseksi vielä päälle.

Oltiin yhden aikaan täällä perillä, mutta kämppä saatiin vasta kahdelta. Check-in oli siis ilmoitettu klo 14:00 alkaen, mutta toki yritettiin kärkkyä olisiko ollut jo mahdollista saada aiemmin. No ei onnistunut, ja itseasiassa vasta 14:15 eli vartin ylimääräistä piti odottaa ennen kuin asunto oli meille valmis. Väsyneenä ja nälkäisenä kärpäsestä voi tulla härkänen, ja alkaa mielessään manailemaan, mutta ei auta kuin odottaa. Eipä siinä, oli hyvä päästä sitten lepäämään.

Tilasin meille pitsan, ja joitakin paloja mutusteltuamme alkoi Jenniferiä uuvuttamaan, että nukahti sängyn päälle tyynyä halaten. Kömmin hetken päästä viereen asetettuani ensin herätyksen puhelimeen puolentoista tunnin päähän. Heräsin paria minuuttia ennen sitä, unet maistui hyvin.

Päätettiin, että käydään tässä illalla uimassa altailla, joten piti käydä ensin toisessa rakennuksessa lähempänä altaita tekemässä varaus uimaanmenosta. Altailla on sääntönä, ettei siellä saisi samanaikaisesti olla kuin enintään kahdeksan henkilöä uimassa.

Oltiin pulikoimassa tasan seitsemäntoista minuuttia, kunnes altaille tuli uusi porukka eli kuusihenkinen perhe, sisältäen äänekkäitä lapsia. Nyt altailla oli jo viisitoista henkeä uimassa, ja lapset toivat oman lisänsä muutoin rauhalliseen iltaan. Päätettiin, että nyt sai riittää, ja vetäydyttiin takaisin asuntoomme ja suihkuun.

Lähdettiin vielä myöhemmin illalla heittämään osa Jenniferin tavaroista takaisin hänen asuinpaikkaan ja samalla antamaan tuliaisherkut ystävälle. Meni varmaan puolesta tunnista neljäänkymmeneen minuuttiin menomatka Manilan uskomattomien liikenneruuhkien takia. Onneksi takaisintulomatka sujui paljon joutuisammin.

Puoli kahdelta nyt yöllä nukkumaan, huomenna sitten lento iltapäivällä..