Valashaita bongailemassa

Oli luvattoman aikainen aamuherätys, nimittäin puoli kuudelta. Syötiin aamupalaa ja tunnin siinä valmistauduttiin kunnes sitten puoli seitsemältä pakettiauto haki meidät kyytiin ja ajeltiin vain suht lähelle eli Puerto Princesan rantakadulle eli baywalkille. Siellä on joitakin pursia rannassa köysillä kiinni, ja niin myös meidän paattimme. Tämä oli noin parillekymmenelle hengelle tarkoitettu isompi vene, ja siinä oli molemmin puolin kiinni pari pelastusvenettäkin. Nyt ei mikään rannikkovartioston mies käynyt tarkistamassa alusta ennen lähtöä. Rantapromenadilla monet kävelivät ja hölkkäsivät aamuauringosta nauttien, ja yksi zumbatanssiryhmäkin teki liikkeitä musiikin tahtiin iloisissa tunnelmissa.

Lähdettiin satamasta ja suunnattiin Honda-lahdelle taas. Mukana ollut nuori tutkija Filippiinien Large Marine Vertebrates -instituurista kertoi, että Honda-lahden alueella on noin nelisensataa valashaita, ja jokaisella niistä on yksilöllinen kuviointi josta ne tunnistaa. Aurinko paistoi kirkkaasti ja vilvoittava tuuli kävi veneen halkoessa melko tyyntä vettä. Toisella puolella kaukana näkyi mannerta ja toisella puolella silmänkantamattomiin aavaa Sulunmerta. Jokin Filippiinien laivaston alus näkyi ankkurissa lähellä Puerto Princesaa, ja pieniä kalastajaveneitä näkyi tuon tuosta.

Meille oli jaettu snorkkeli ja maski sekä räpylät kaikille, ja hyvin vähäiset ohjeistukset mitä tehdä kun tähystäjä bongaa valashain veneen keulasta. Ohjeet oli käytännössä, että olkaa valmiina, ja kun merkki tulee niin mahdollisimman nopeasti veteen mutta ei saa hypätä ettei tule isoa loiskahdusta, ja sitten vain voimakkaasti uiden lähemmäs paikkaa missä valashai oli havaittu. Tämä oli siis nopeuslaji ja kaikki itsensä puolesta, hitaimmilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Osallistujien joukossa oli ainakin yksi harmaahapsinen isoäiti ja yksi ehkä 7-vuotias tyttö. Kaksi teinityttöä keskittyi myös enemmän kikattamiseen, kuvien ja lyhyiden videoiden ottamiseen omista naamoistaan tehden kameralle pusuilmeitä. Jenniferkään ei onnistunut näkemään valashaita, sillä arasteli vähän veteen menoa vaikka oli pelastusliivi yllä. Itsellänikin on hieman levoton olo aina kun tiedän, että alla on vain syvyyksiä, esimerkiksi laivan kannelta alas aaltoihin katsoessa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun menen veneestä veteen uimaan niin syvällä, että pohja on jossain niin syvällä ettei sitä voi nähdä, olisikohan syvyyttä tuolla jotain 30-100m väliltä, en osaa sanoa. Jotenkin se olo kammottaa, että siellä alla on valtava tila, syvyys.

Ensimmäinen valashaihavainto oli minulle paras, ja kaksi tuntia ilman havaintoja seilattuamme havainnon yhtäkkiä tultua kehoon virtasi adrenaliinia ja jännitti aika lailla. Valashai kaarteli melko lähellä venettä, ja sen ehti nähdä kunnolla ennen kuin se karkasi syvyyksiin. Porukassa oli muutama tyyppi jotka pyrkivät menemään liian lähelle valashaita, en tiedä oliko tarkoitus, että joku kuvaa heitä kun he uisivat siinä valashain rinnalla vai yrittivätkö itse vaan kuvata jotain videota missä näkyy vain osa otuksesta liian läheltä eikä koko eläintä, tai mitä lie. Valashait on rauhallisia, ja lähtee karkuun kyllä jos niitä lähestyy liikaa. Yksi nainen oli joku varmaan ammattilaistubettaja, joka erikoiskameroineen halusi sukeltaa aina vaan lähemmäs valashaita, ja sitten kannella esitellä muille miten hienoa videota oli saanut. Yh, vastenmielinen tyyppi. Mitä isompia ihmisryhmiä niin sitä todennäköisemmin mukana on sellaisia joista miedosti sanottuna en pidä, sen vuoksi omin päin oleminen ja pienet ryhmät ovat enemmän mieleeni.

Kun ensimmäinen valashai oli kadonnut karkuun ei muuta kuin takaisin veneelle uiden. Kyytiin pääseminen oli hankalaa sillä ei ollut mitään rappusia tai tikapuita takaisin veneeseen, ja aina jonkun henkilökunnasta piti vetää kädestä takaisin ylös sivutuen päälle. Polvet sai vertavuotavat haavat könyämisestä. Taas vierähti noin tunti ennen seuraavaa havaintoa, ja sitten taas kauhea kaaos ja kiireen vilkkaa veteen.

Kahden ensimmäisen valashain jälkeen seuraavat havainnot olovat huonompia, valashai oli kauempana veneestä jo valmiiksi menossa pois, joten kolmatta näin vain hetken verran sen uidessa poispäin ja kadotessa siniseen veteen, neljäs ja viides havainto susia enkä nähnyt ollenkaan niissä kohdetta. En tiedä onko jossain päin maailmaa järjestetyissä bongaamisissa mukana jotain apuvälineitä kuten ruokaa valashaiden houkuttelemiseksi, mutta tällä retkellä mitään sellaista ei käytetty, pelkästään laivan keulasta tähystäjät etsivät merkkejä niistä, ja jos havainto tuli niin veneen kone seis, kaikki valmiiksi ja veteen vaan. Olin iloinen ja tyytyväinen, että sain nähdä nuo kaksi ensimmäistä havaintoa, oli ne aikamoisia jötiköitä mutta liikkuivat sulavasti ja majesteetillisesti vedessä.

Saatiin uida jonkun aikaa vapaasti veneen ympärillä, ja miehistö laittoi lounaan tarjolle.

Reissu oli onnistunut ja olin hyvällä tuulella meidän päivästä. Retken järjestäjä keräsi lopussa osallistumismaksut, ja murjaisin hänelle vitsiksi, että eikö tämä ollutkaan ilmainen retki, naurettiin molemmat siinä.

Auringonlaskun jälkeen oli vielä yksi kohokohta päivälle, filippiiniläisen Ginebra-ginin ja isaw-vartaiden maistaminen.

Isaw-vartaat eivät ole ehkä kaikkien makuun, sillä niissä on kanan suolta laitettu vartaaseen ja grillattu grillissä. Dippasin vartaita kalakastikkeesta, viinietikasta ja chilistä tehtyyn liuokseen, ja pidemmittä puheitta ääntä kohti! Maku oli hyvä, tykkäsin. Sai pureskella kunnolla, sillä nämä vartaat eivät olleet ihan tuoreita, vaan valmistettu jo kaksi iltaa sitten mutta olleet meillä jääkaapissa. Kyytipoikana gini sekoitettuna kokiszeroon kalamansin mehulla höystettynä toimi varsin oivallisesti. Ei ollut mitenkään ällöttävä kokemus syödä noita vartaita, ja söisin jatkossakin. Tämä oli varmaan toinen eksoottinen ja ällön rajamaastossa taiteileva katuruoka Filippiineiltä mitä olen syönyt, ensimmäinen oli viime vuonna ne balut-munat eli missä on se puoliksi kehittynyt ankan sikiö sisässä joka syödään.

Upea päivä oli, ja hauska ilta myöskin vartaiden maistelun ja ginin myötä. Uni tuli nopeasti kymmenen aikaan.