Hondanlahden saarihyppely

Herättiin aamulla kuuden aikaan, aamupalat nassuun ja retkelle valmistautumista. Pakkasin reppuumme meille pyyhkeet, vaihtovaatteet, vesipullot ja yhden pienen eväsbanaanin per nassu. Meille oli ilmoitettu noutoajaksi 7:15, mutta jo seitsemän aikaan Jenniferin puhelin soi ja oppaamme kertoi, että ovat alhaalla odottamassa meitä. Tuli ihan omat vanhemmat mieleen. Kiireessä sitten valmistauduimme lähtemään, ja noin 7:10 olimme päässeet asunnosta ulos ja kadulle missä pakettiauto odotti meitä. Ryhmään tuli kuusi muuta, filippiiniläis-amerikkalainen perhe New Jerseystä Yhdysvalloista joka oli lomailemassa täällä. Heitä oli kolme tätinaista, ja kolme teini-ikäistä, kaksi poikaa ja ehkä toisen pojan tyttöystävä.

Ensimmäinen kolmesta kohteesta oli Starfish Island, eli meritähtisaari. Meritähtiä emme sentään nähneet, mutta saari oli ihanan rauhallinen ja kaunis kuin paratiisisaari tropiikin unelmista tai suoraan kuin elokuvasta.

Mistä pidin kovasti oli, että ryhmämme oli pieni, eikä ensimmäisellä saarella ollut kamalia muita turistiryhmiä, vaan siellä saattoi nauttia rauhassa ilman muita.

Oli huikea tunne kävellä yksin tuota hiekkarantaa auringon paahtaessa ja aaltojen kohistessa rantaan, eikä muita näköpiirissä, oikea tutkimusmatka ja seikkailu!

Saimme myös uida ja snorklata kellukkein merkityn alueen sisällä. Kaikkien tuli vuokrata vesikengät sillä pohjassa saattoi olla kiviä ja koralleja, joten paljain jaloin ei siellä pärjäisi. Vuokrasin myös snorkkelin itselleni, ja oli kiva sukellella se päässä ja tutkia mitä siellä pinnan alla näkyi. Ostin meille vuokrauspaikasta myös puhelimille vesitiiviit suojapussukat, jonka ansiosta saatiin kuvattua veden alla puhelimillamme. Värikkäitä kaloja pyöri pelottomasti ympärillämme vedessä, ja ainakin yhden tyypin niistä muistan nähneeni myös Puerto Princesan torilla kalatiskeillä.

Syötiin lounasta tuolla Starfish-saarella. Tuuli oli alkanut yltymään, ja muovimukit saattoivat kaatua pöydällä tyhjinä, ja lensi jopa yksi muovilautanenkin hiekkaan tuulen voimasta. Jennifer otti kaksi kertaa lisää riisiä, itse olin ruotsinlaivatyyliin napannut heti ensimmäiselä kerralla lautaseni täyteen kaikkea mitä halusin, ja niitä syödessä sitten huomasi miten täyteen sitä tulikin. Onneksi mahtui vielä jälkiruuaksi tuoretta ananasta, joka on mangon lisäksi lempiherkkuani hedelmistä. Sydämenmuotoinen guyabano on uusi tuttavuus tämän kesän reissulta ja menee hienosti kolmannelle sijalle.

Seuraavana oli vuorossa Luli Island. Oli taas uimista ja snorklailua, kävelyä rantahietikolla ja hetken ehti maata riippumatossakin. Saarella kävi jatkuva navakka tuuli, enkä pitänyt tästä paikasta niin paljoa.

Matka jatkui pian viimeiselle saarelle eli Cowrie Islandille. Cowrie tarkoittaa merietanaa, ja ennen muinoin niiden kauniita kuoria käytettiin valuuttana. Italian kielen sana porcellana tarkoittaa näitä kuoria, ja sana posliini johtuu siitä. Täällä oli taas aikaa uida ja sukellella. Saari oli kaikista kolmesta suurin, ja täällä oli palmupuiden varjossa baari-ravintola, hennatatuointikoju, hierontapiste, infotiski sekä useita katettuja istumapaikkoja kävijöille.

Paluumatkalla oli aikaa piipahtaa Baker’s Hillissä meidän amerikkalaisseurueen pyynnöstä, ja he ostivatkin kassikaupalla herkkuja paikan myymälästä. Ostin itse vain halvan ensaymada-pullaleivän seuraavan päivän aamupalaa varten. Tuo paikka oli ilmeisesti jokin vanha leipomopaikka josta on tullut turistikohde, en tiedä kummemmin siitä, eikä oikein kiinnostanutkaan.

Varasin meille ylihuomiselle eli lauantaille uuden retken, nimittäin uimaan valashaiden kanssa! Toivottavasti niitä nähtäisiin. Olisikohan delfiinejä myöskin, hmm. Jännityksellä tuota retkeä odottaen nyt!

Illalla haettiin meille kadunvarresta syötävää sillä ei haluttu sitä kalasoppaa enää kolmatta päivää perätysten syödä. Grillissä oli tarjolla enää vain filippiiniläisiä punaisia hodarinakkeja, yksi kanankoipi ja isaw-vartaita. Mulle kanankoipi, ja Jenniferille kelpasi kaksi hodarinakkia, ja otettiin vielä neljä isaw-varrasta eli sitä kanansuolta.

Syötiin illallista, ja olin melko täynnä siitä. Nyt jää isaw-vartaiden maistaminen kyllä johonkin toiseen iltaan. Oltiin molemmat tosi väsyneitä illalla jo päivän jäljiltä, ja mentiin vaan nukkumaan siinä kymmenen jälkeen. Seuraavaksi lepopäivä, ja sitten taas uusi päiväretki luvassa, ja sitten taas lepopäivää.