Leppoisaa oloa tai ei sittenkään

Nautittiin aamiaista parvekkeella ilman kiirettä. Pitkän aamun jälkeen päätettiin käväistä ennen puoltapäivää keskustassa kaupassa ja ostamassa lounasta. Harmikseni ei paikallisesta Mercury Drug -kaupasta löytynyt Ginebra-giniä eikä näkynyt mitään pikkupulloja muutenkaan, olisin halunnut kokeilla mehun kanssa. Jollibeestä otettiin ateriat lounaaksi, ja syötiin parvekkeella.

Molemmilla on laivamatkan jälkeen ollut vatsa sekaisin, ehkä ruokamyrkytys. Lisäksi Jenniferillä nousi korkea kuume viime yönä, palelsi ja tärisi, ja oli tulikuuma iho. Pelkäsin, että pitää keskellä yötä lähteä sairaalaan. Itse sain nukuttua, vatsa ei ollut illalla liian pahana, mutta vaimorukka nousi sängystä varmaan kerran tunnissa käymään pytyllä, ja sitten jääkaapille juomaan vettä koska sen verran nestettä poistui kehosta jatkuvasti. Asunto oli vielä moderniin tapaan tehty vanhanaikainen talo punotulla nipa-katolla, ja jossa wc/kylppäri on erotettu makuuhuoneesta/muusta osasta vain seinällä joka ei ulotu kattoon saakka eikä ole erillistä ovea kylpyhuoneessa, joten pienimmätkin äänet kuuluvat. Tämä oli siis todellinen testi ja uusi koetus parisuhteelle ja toisen kanssa lähekkäin olemiselle, vuorotusten voivoteltiin toinen toistammme kun kuului äänet sieltä pytyltä, ja jälkeenpäin hellästi paijaten ja varovasti rutistaen ja suukottaen. ”Buhay lang!” eli vain elämäähän tuo.

Katseltiin telkkarista filipinonkielisiä hauskoja sarjoja ja naurettiin yhdessä, otettiin rennosti ja lepäiltiin vaan. Asunnossa oli katosvuode jossa oli levitettävä hyttysverkko, mutta se olikin vain enimmäkseen koriste, sillä jalkopäässä oli iso kulkuaukko ja reunoilta verkko ei yltänyt patjaan saakka eli sinnekin jäi välit mistä viheliäiset inisevät verenimijät pääsevät sisään uinuvien uhrien kimppuun. Hyttysiä lenteli muutamia sisällä, tapoin aina kun näin, mutta silti niitä jostain putkahteli toisinaan esiin.

Aamulla eivät kukot rääkyneet lähialueella, eivät koirat haukkuneet eikä liikenteen pärinät ja pörinät herättäneet, vaan jostain kantautui muslimien rukouskutsulaulu mikä herätti korvatulpista huolimatta. Tämä toistui molempina öinä jotka olimme tässä majapaikassa. Kovaäänisistä moisen uskonnollisen äänekkään ilmaisun huudattaminen on jo kristittyjä astetta pahempi meluhaitta, tai mitä nyt ainakin meillä Suomessa vaan kelloja soitetaan sunnuntaisin vaan muutama kumaus kun jumalanpalvelus alkaa ja kai joskus sen jälkeen vähän soitellaan jos on joku merkkitapahtuma, mutta nämä muslimithan joka ikinen aamu huudattavat tuota joikaamista kaiuttimista. Alueella asuu siis paljon muslimeita, ja kadun nimi jolla olimme oli toiselta nimeltään Muslim Road, muslimikatu. Ensimmäisenä iltana nähtiin rannalla kun paikalliset nuoret kiusasivat yhtä toista poikaa, ja vetivät turpaan. Seuraavana päivänä pienemmät natiaiset tappelivat siihen malliin, että joku huusi ja kirkui eläimellisesti. Muuten oikein rauhallista ja mukavaa seutua, hehe.

Kun saavuttiin majoitukseen huomattiin heti suihkua käyttäessä, että vedenpaine vähän vaihtelee siinä. Pahempi juttu oli sitten se kun vettä ei tullut laisinkaan. Kylppärin lavuaarin hana oli mykkänä suurimman osan ajasta. Tuo suihkun paineenvaihtelu ei haitannut nyt niin, sillä vettä kuitenkin tuli. Kunnes sitten ei enää tullutkaan. Ongelman huomasi etenkin aamulla ja illalla – ei vettä juuri kun haluaisi ottaa suihkun. Välillä vettä ei myöskään tullut ollenkaan edes vessanpytyn vieressä olevasta käsisuihkusta, jolla pyhän toimituksen jälkeen suoritetaan huuhtelu ja lopuksi kuivataan. Illalla kun halusi pestä hampaat – ei vettä! Tai jos halusi ottaa suihkun ennen sänkyyn menoa – ei vettä! Tämä ongelma alkoi korpeamaan niin paljon toisena iltanamme täällä, että peruutin koko varauksen sitten. Jennifer sanoi, että mitähän henkilökunta ajattelee, ovat varmaan surullisia jos noin vain suin päin peruutamme. No, se olisi paikan omistajan ja henkilökunnan tehtävä pitää majapaikka siinä kunnossa, että asiat toimivat. Sitä huomasi, miten tärkeää sitä onkaan vesi, ja peseytyminen kuumassa ilmastossa. Sain osittaisen hyvityksen varauksesta, ja se on ok.

Mieli oli heti rauhallisempi kun tein peruutuksen, sillä emme halunneet olla tuolla paikassa enää pidempään. Toimiva suihku on ihan perusasia kyllä jonka tulee olla kunnossa. Pienempi haitta oli ne hyttyset ja huono hyttysverkko, ja sitten harmi että kaunis uimaranta jossa ei voinut uida meressä niiden meduusojen takia. Nähtiin kun paikalliset nuoret kahlasi siellä, ja Jennifer ymmärsi kun huutelivat toisilleen, että hei, nyt ei meduusoja! Ja sitten vähän ajan päästä kun pari kaveria oli mennyt myös veteen kuului huutamista siihen malliin, että saattoi tulla sittenkin yllättävä kohtaaminen polttelevan meren löllykän kanssa, ouh!

Selitin Jenniferille, että joskus sitä tulee hankaluuksia vastaan ja vikatikkejä, virheitä sattuu, ja tämä tänne tulo oli sellainen. Ei käyty yhtään muuta kuin rantakävelyllä, ei mitään lähiseutuun tutustumassa. Noin 10km päässä olisi ollut Estrellan vesiputoukset, mutta olkoon. Henkilökuntakaan ei mitenkään proaktiivisesti mitään kertoneet meille paikoista mihin täällä mennä, vesiputouksille olisi saanut mennä ominpäin tricyclellä sitten. Ongelmallinen majapaikka ja välinpitämätön henkilökunta, harmi tänne satuttiin tulemaan, mutta tämän jälkeen eiköhän päästä nauttimaan paremmin olostamme täällä Palawanilla. Nukuttiin molemmat hyvin tietäen, että tämä oli viimeinen yö nyt täällä, ja katsoisin meille uuden majapaikan sitten aamulla.