Palawan ja rantahuvila Narrassa
Merenkäynti oli onneksi leppoisaa aiempaan yöhön verrattuna, sillä nyt laiva ajeli Palawanin tuntumassa Puerto Princesaan, eikä ollut keskellä aavaa merta. Mitään tekemistä ei ollut edelleenkään, sillä puhelimet ilman signaalia, mutta onneksi minulla oli asennettuna Tongits-korttipeli joka toimii ilman internettiä. Pelailin sitä illalla tovin, ja Jennifer opasti ja neuvoi siinä, opin pelin paremmin. Sain itse nukuttua jotenkin, vaikka olikin kuuma ja nihkeä olo. Jennifer ei saanut niin hyvin unta, ja valvoessa kävi ulkona kannella kello yhden ja kolmen välillä.
Aamulla puoli kuuden aikaan laiva saapui Puerto Princesan satamaan. Kauempana näkyi valkoinen Filippiinien merivartioston alus, ja satamassa oli kaksi rahtilaivaa, toinen Cebusta, toinen Manilasta. Ihmiset pakkasivat kimpsujaan, meillä siinä ei mennyt kauaa, ja sitten vain odoteltiin laivasta poispääsyä. Kuuden maissa laiva oli kiinni laiturissa ja alkoi päästä ulos.
Sataman porttien ulkopuolella oli kymmeniä tricyclekuskeja taistelemassa asiakkaista, ja huutelivat minulle myös ”Sir! Sir! Where are you going?” ja muuta vastaavaa. Onneksi siellä oli myöskin majapaikastamme Raymond meitä vastassa, ja kulkupelinä pakettiauto. Sillä ajeltiin Puerto Princesan bussiasemalle, jossa odoteltiin kyytiin lisää matkustajia. Ray osti jotain paikallisia herkkuja joita tarjosi meille, yhdet maistui vain, mutta olivat tosi herkullisia. Me oltiin väsyneitä ja hikisiä laivamatkan jäljiltä, ja autokyydin jatkaessa matkaa Jennifer torkkui taaa olkapäätäni vasten, vaikka miten rytyytti auto.
Auto ajoikin meidät suoraan majapaikan luokse, joka oli sellaisen puolisen kilometriä merenrantaan päätien varresta hiekkatietä. Jenniferin harmitukseksi tässä paikassa ei ole omaa keittiötä asunnon yhteydessä, vaan kokkailut täytyy hoitaa yhteiskeittiössä henkilökunnan eli kahden tai kolmen muun tiloissa kolmekymmentä metriä asunnosta. Toivottavasti alkuharmitus hellittää kun ollaan ehditty täällä olemaan muutama päivä ja tottuu. Otettiin reilut kahden tunnin unet ja nukuttiin tosi sikeästi molemmat, kiitos ihanan sängyn ja ilmastoinnin joka pitää asunnon mukavan viileänä.
Rantataloa ympäröi kaunis puutarha, ja merenranta on tuossa viidenkymmenen metrin päässä. Kävin rantavedessä jo heti tänne tultuamme, mutta en kahlannut syvemmälle kuin puoleen sääreen sillä näin sameassa vedessä jotain meduusoja lillumassa, enkä halunnut tehdä lähempää tuttavuutta niiden kanssa eli saada iholleni. Ranta on muutoin hienoa pehmeää hiekkaa, ja koska ranta on matalaa niin aallot nostavat hiekkaa pohjasta ja sameuttavat vettä hieman. Ranta on itään päin eli auringonnousuun. Onneksi minulla on uninaamari takaamassa nukkumisen vaikka olisi valoisaa. Henkilökuntaa täällä näyttää olevan kolme henkilöä, tai kaksi ja heidän teini-ikäinen poikansa. Pöydällä Ketään muita täällä ei ole, ja ympäristö vaikuttaa hiljaiselta. Muita lomapaikkoja täällä seudulla on myöskin, mutta ehkä ei ole asiakkaita paljoa, onhan nyt sadekausikin.
Käytiin vielä rannalla illan suussa, ja enkös sitten saanut kylkeen meduusasta hieman hipaisua. Ajattelin olla siinä matalassa rantavedessä, ja että niitä ei siinä olisi, mutta eikö mitä. Makasin siinä kyynärpäideni varassa lillumassa ja takapuoli osui pohjaan, sen verran matalaa, ja sitten pieni polttelu tuli kylkeen ja kun nousin nopeasti niin yksi meduusahan siellä näkyi lillumassa.
Jennifer kokkasi meille kana-adoboa aineksista mitkä ostettiin ostosreissulta kaupungin keskustaan. Ruokatorilta ruoka-aineksia, sitten syötiin lounasta pikkuisessa ruokalassa torin lähellä, ja käytiin vielä paikallisessa supermarketissa ennen paluuta tricyclellä takaisin majapaikkaan. Täytyy kysellä huomenna mahdollisuuksista jotain nähtävyyksiä käydä lähiseudulla katsomassa, ainakin jotkut vesiputoukset löytyy.