Rankka reissupäivä

Herättyämme syötiin aamiainen, ja pakkasin sen jälkeen rinkkani. Rinkka on nyt paljon kevyempi kuin aiemmin, sillä jätin 5,2kg-painoisen teltan, kaksi ilmatäytteistä makuualustaa ja kaksi kevyttä makuupussia maatilalle. Niille ei tullut laisinkaan käyttöä nyt tällä kertaa, sillä sadekaudella ei kannata edes yrittää telttailla sateiden ja mutaisuuden takia.

Vaatteita tälle reissulle on tullut mukaan vähemmän kuin aiemmin, silti liikaa. On monia t-paitoja joita en ole vielä käyttänyt täällä, ja kuukausi on mennyt jo. Muutoinkin tuntuu, että t-paidassa tulee liian kuuma, ja hihattomassa paidassa on parempi.

Sanottiin heipat Jenniferin äidille, siskoille, Arielille ja lapsille, ja lähdettiin tältä erää viimeistä kertaa kävelemään tien varteen. Rogelio kantoi Jenniferin ison laukun kun tuli saattamaan meitä.

Tricycle vei meidät Ilauresiin jossa jäätiin kioskin luo katokseen odottelemaan bussia Iloiloon, mutta ei siinä kauaa ehditty ihmetellä kun siihen tuli pakettiauto joka oli menossa San Joseen, yrittivät lobata meitä siihen kyytiin sanoen, että menee pitkä aika ennen kuin seuraava bussi tulee. Vastasin siihen, että ei meillä ole kiirettä. Noh, hetken siinä oltiin ja pakettiauto odotteli vielä, sanoin Jenniferille, että se on varmaan tosi kallis kyyti. Hinta oli kuulemma vain sata pesoa per naama, eli hitusen alle kaksi euroa, joten noustiinkin sitten kyytiin.

Pakettiauto oli samantyyppinen jolla oltiin menty aiemmin mm. Daraitan-vuoren päiväretkelle, eli siinä on neljä riviä penkkejä ja jokaiselle riville mahtuu kolme tai neljä istumaan. Minun rinkkani vei takapenkiltä yhden paikan, sillä eivät saaneet sitä ängettyä penkkien alle auton takaosassa. Matkan edetessä auto täyttyi, ja oltiin siellä takapenkillä. Auto ajeli kovaa tahtia heiluen, ja Jenniferille tuli siinä hieman huono olo, onneksi ei mitään tullut ylös ja ulos. Mielestäni bussissa on paljon mukavampi matkustaa kuin noissa liian täyteen ahdetuissa sillipurkeissa joissa ollaan kylkimyyryssä hikisinä.

Päästiin San Josen bussiterminaalille, jossa tovi istuttiin odottelemassa bussia Iloiloon. Noin puolen tunnin päästä siihen saapuikin oikea bussi, nostettiin meidän isot pakaasit sen viereen että laittavat matkatavaratilaan, ja noustiin kyytiin.

Kun tuli bussin aika lähteä, se liikkui vain puoli metriä ja kone sammui. Tätä tapahtui kolme kertaa, jonka jälkeen matkustajat ulos ja seuraava Iloilon bussi oli justiinsa kaartamassa parkkiin joten kaikki matkustajat juoksivat kilpaa siihen. Jennifer kantoi rikkoutuneen bussin luota oman laukkunsa sillä välin kun minä pidin meille paikkoja uudessa bussissa. Kondyktöörimies kantoi minun rinkkani uuteen bussiin, jonka jälkeen vaati palkkiota kantamisesta. Ojensin Jenniferille kymmenen pesoa, josta Jennifer sanoi, että sillä saa ehkä yhden karamellin pöhkö! Olisin voinut kantaa rinkan itse, jos olisin tiennyt, että kantamisesta aletaan vaatimaan rahaa. Jennifer antoi sitten lisää rahaa ukolle. Täytyy muistaa tämä aina, että ei pidä antaa kenenkään muun ottaa laukkua tai rinkkaa kantoon! Noh, matka Iloiloon alkoi viimeinkin.

Bussimatka San Josesta Iloiloon kesti 4,5 tuntia, ja sen alkoi myös huomata ahterin tuntemuksissa. Oli aika väsynyt olo ja koko päivän istumiset kulkuvälineissä tuntuivat istumalihaksissa. Saavuttiin puoli kuuden aikaan Iloilossa bussiterminaaliin, ja käveltiin suoraan kimpsujemme kanssa taksille, ja taksilla majapaikkaan. Taksimatka kesti tovin, ja mietin ajaakohan nuori mies ihan suorinta reittiä nyt. En voinut valitettavasti tarkistaa asiaa puhelimellani ja Google Mapsilla, sillä jo aiemmin päivällä oli jotain tapahtunut Smart/GigaLife-sim-kortilleni, sillä vaikka puhelin näytti, että on signaalia, niin silti internet-yhteys ei toiminut ollenkaan eikä mikään latautunut. Tarkistin kyseisen operaattorin sovelluksella, että sim-korttini on rekisteröity, ja minulla on ostettuna tilaus jolla pitäisi internetin toimia. Puhelimen uudelleenkäynnistelyt, lentotilaan laittaminen tai mobiilidatan päälle ja pois laittaminen ei auttanut, ilman internet-yhteyttä vain edelleenkin, ja sapetti.

Tuttuja maisemia alkoi näkymään taksin ikkunoista, sillä olemme vuosi sitten viimeksi Iloilossa käyneet, ja majoittuneet samalla alueella. Taksin mittari näytti 194 pesoa kun oltiin perillä, eli ei huono, euroissa noin 3,3. Kadun nimi on hulppeasti Megaworld Boulevard, ja paikka on tällä kertaa The Palladium. Viimeksi olimme One & Two Madison Placessa ihan lähellä.

Olo oli ryytyneen väsynyt, ja oli ihanaa päästä perille hienoon ilmastoituun asuntoon. Vierähti tovi ennen kuin jaksoimme lähteä illallista etsimään. Käveltiin tuttua reittiä Megaworld-ostarin luokse, ja ostettiin kaupasta aamiaistarvikkeita. Käytiin kysymässä läheisestä 7eleven-kaupasta olisiko heillä ollut operaattorien sim-kortteja myynnissä, mutta eipä ollut. Ajattelin, että hankin toisen operaattorin sim-kortin itselleni käyttöön kun tuo Smart nyt näemmä temppuilee. Jatkettiin matkaa Megaworldin ruokahalliin jossa arvottiin hetken aikaa mistä ravintolasta otettaisiin ruuat. Missään annoksissa ei filippiiniläiseen tapaan näkynyt olevan paljoakaan kasviksia, vaan annokset koostuvat kupillisesta riisiä, lihasta ja ehkä kastikkeesta tai lisukkeena kevätkäärylerullat tai muuta sellaista. Yhdestä paikasta valittiin palambok-annokset ja ostin niiden lisäksi vielä avokado-pirtelöt. Kysyin ensin mango-pirtelöitä, mutta sitä ei ollut nyt saatavilla. Takaisin kämpälle, ja eikun syömään!

Suihku teki hyvää illallisen jälkeen, eikä tainnut mennä kovin kauaa kun uni tuli.