Avioliittotodistus ja illanviettoa

Päivälle ei ollut muuta ohjelmaa kuin kaupungin keskustaan siviiliasiain toimistoon meno noutamaan avioliittotodistustamme. Aamulla oli satanut varhain, ja lähtiessämme oli ihan hyvä sää, pilvistä ja sopivan viileää. Otimme silti sateenvarjot mukaan. Istuin taas kolmipyörän mopon penkillä sillä koppero oli jo täynnä matkustajia, Jennifer mahtui justiinsa sinne sekaan. Toimistossa oli taas pöydän takana aiempi nainen joka tiesi Jenniferin isän, ja asiointi oli hyvin tuttavallista. Nainen hymyili kuin aurinko kun sanoin muutamat jutut filipinoksi hänelle, ja oli selvästi otettu osaamisestani. Sanoin myös kyllä, ei ja hyvää huomenta karayan kielellä mikä venytti naisen hymyä entisestään. Pyydettiin kaksi kopiota avioliittotodistuksesta, ne olivat virallisia kopioita eikä mitään suoria valokopioita, ja hintaa tuli kolmesataa pesoa.

Illalla Arielin kanssa juotiin pois oluita mitä oli juhlista jäänyt, ja kaadoin Rogeliolle rommia kahteen otteeseen lasillisen, ja katseltiin yhdessä olohuoneessa televisiosta filippiiniläisiä sarjoja, sekä sitten filipinoksi dubattu Jackie Chanin Rush Hour -elokuva jota katsoessa nauraa hörötettiin yhdessä. Nukkumaan tuli mentyä vasta hieman ennen puoltayötä.