Suuri päivämme koitti
Heräsin aamulla kello viisi käymään vessassa, ja kaatosade rummutti kattoa oikein olan takaa. En enää saanut kunnolla unta sen jälkeen, ja noustiin ylös siinä seitsemän maissa, unisena vielä. Alkoi olla jännitystä vähän ilmassa. Jenniferin täti ja serkku tulivat aamulla yhdeksän kieppeillä ja alkoivat keittiössä hääräilemään. Naisten valtakunta tuo keittiö, sinne oli pian kokoontunut naisväkeä useammassa sukupolvessa.
Oltiin sovittu Jenniferin sedän Romeon kanssa, että hakevat meidät autolla sinne heille, ja vaihdamme juhlavaatteet ylle siellä. Puoli yhden aikaan mentiin tienvarteen ison kassin kanssa, kassissa molemmille kengät ja juhlapuvut yms. Sedällä ja hänen vaimollaan on iso hieno kivitalo täällä lähellä, mutta asuvat yleensä maatilallansa kauempana. Sade oli onneksi lakannut jo aiemmin aamulla.
Vaatteidenvaihdon jälkeen lähdettiinkin jo etuajassa pormestarin toimistolle, kello kahden aikaan. Vihkimisellemme oli varattu aika kolmelta. Kauempana taivaalla näkyi uhkaavan synkkiä pilviä, ja puista näki välillä miten tuulenpuuskat sivalsivat niitä toisinaan.
Toimistolla saimme istus aulassa odottelemassa varmaan puolisen tuntia, sillä olimme etuajassa ja piti odottaa paikalle vielä yhtä Jenniferin tätiä ja hänen miestään. Oltiin siellä suomalaiseen aikaan eikä filippiiniläiseen aikaan (eli etuajassa eikä myöhässä). Vähän ennen kolmea hekin tulivat paikalle, näimme myös kun itse pormestari saapui ison auton kyydissä suoraan etuovelle, ja pian meidät ohjattiin pormestarin työhuoneen puolelle istumaan. Olen seurannut erästä bugasongilaista FB-sivua pitkään, ja nähnyt miten sinne ovat laittaneet siviilivihkimisistä kuvia, juuri tuossa huoneessa, ja nyt oli meidän vuoromme!
Pormestari oli mukava ja hauska kaveri, vitsejä heitteli. Todistajat allekirjoittivat vihkitodistuksen, lausuimme vihkivalamme toisillemme, minä filipinoksi ja onneksi jännitys ei liikaa lausumistani haitannut, ja Jennifer englanniksi. Yleisöstä lähti oikein huokauksia välillä, ja pormestari kehui puhetta ja ääntämistäni, miten olen oppinut filipinoa. Vastasin, että minulla on hyvä opettaja, ja aloitin opiskelun heti kun aloimme seurustella Jenniferin kanssa kolmisen vuotta sitten. Sitten tuli vihkimisen vuoro, ja toistimme vuoronperään pormestarin perässä englanniksi että otan sinut aviopuolisokseni ja lupaan rakastaa niin myötä- kuin vastamäissäkin, ja pujotimme sormukset toistemme sormiin. Lopuksi sai vielä suudella tuoretta vaimoa, pieni pusu vain.
Juhlapaikalla kaikki ruuat eivät olleet heti valmiita, ja saatiin vähän vielä häärätä järjestelyjä kuten kantaa juomat ulos ja kattaa pöytää. Leikattiin Jenniferin kanssa kakkua, ja täti vaati meitä pussaamaankin jota Jennifer yritti vastustella mutta pussasin silti ja täti riemuitsi. Kun ruuat olivat pöydässä kävivät vieraat heti niihin kiinni ja söivät kunnolla. Juomat eivät paljoa maistuneet vieraille. Naapuritaloihin vietiin myös annokset kaikkia ruokia, ja vieraat saivat mukaansa take-away -annokset paikalliseen tapaan. Muovirasioita ei ollut jakaa joten laittoivat ruokia muovipusseihin joissa ottivat mukaan. Kello viiden aikaan kaikki vieraat lähtivät, ja jäimme vain lähiperheporukan kanssa juhlimaan. Maha oli aika täynnä, ja oli aika siirtyä juomapuolelle, olutta ja rommikolaa.
Musiikkia soitin pienestä bluetooth-kaiuttimesta jonka olin hankkinut reissua varten. Jeromelle, Gracen miehelle, maistui juomat ja hän oli hyvin puhelias minulle, puhui siis filipinoa ja minä hänelle takaisin minkä kykenin, juteltiin ja naurettiin. Juhlat oli ohitse iltayhdeksään mennessä, ja talo hiljeni yöpuulle. Kaikki sujui hienosti, eikä sadettakaan tullut, vaan säätila parani häidemme myötä! Ehkäpä joku päivä pääsisimme käymään siellä läheisellä vuorella patikoimassa.