Häävalmisteluja ja lisää sadetta, kakkukatastrofi
Aamupalaksi oli kahvi ja puto-riisileivoksia, jotka on valmistettu riisijauhosta. Olivat pehmeitä eivätkä liian makeita. Kovasti heitteli vettä aamulla ja aamupäivällä, ja mietittiin, että mitäs sitten. Pressukatos kesti hyvin, ja siihen tuli vielä sivuille pressuseinät estämään veden roiskumisen keskemmälle. Siirrettiin myös iso pöytä metrin tai puolitoista sivummalle, ja pöydän luokse kiinnitettiin hopeinen kangas vielä taustalle. Kukkaköynnöksiä kiinniteltiin.
Lähdettiin keskutaan isoille ostoksille vielä, sillä tarvittiin lisää istuimia, jatkojohtoja sekä kukkakoristeita, ja kaikki ruokajutut. Vettä satoi edelleen, ja oli aika rankka reissu kun piti kävellä ristiin rastiin ostoksia tekemässä.
Meinasimme mennä leipomoon käväisemään miatä tilasimme hääkakkumme, olimme sopineet sen noudon kello yhdeksitoista hääpäivälle, mutta koska talossa ei ole sähköjä edelleenkään kakun olisi pitänyt sitten olla lämpimässä varmaan kuusi tai seitsemän tuntia ennen syömistä, joten ajattelin, että oltaisiin haettu se kakku vasta vihkimisen jälkeen. Kun käveltiin leipomon luokse huomattiin, että siellähän oli ollut tulipalo ja useampi liike palanut maan tasalle. Olin maksanut kakkumme etukäteen, noin 18 euroa, josta minulla oli kuitti, mutta kuitissa ei ollut mitään puhelinnumeroa mihin soittaa. Menetetty hääkakku ja raha, mutta pieni juttuhan tuo sen rinnalla, että monet perheet menettivät koko elinkeinonsa ja paljon omaisuutta, eikä luultavasti ole vakuutusta. Päiviteltiin siinä sateessa sateenvarjojemme kanssa seisten, että kyllä hankaluuksia on meillä ennen häitä! Hyväksyin jo, että meillä ei ole hääkakkua sitten, vain makea hedelmäsalaatti jälkiruokana. Jennifer kyseli vielä kakkuja useammasta pikkuleipomosta, mutta niissä ei ollut muuta kuin pikkuleivoksia. Lopulta hänen nuori serkkutyttönsä osasi kertoa läheltä löytyvän Goldilocks-kakkukaupan johon mentiin heti. Sieltä löytyi mokka- ja karamellikakut jotka ostin meille huomiselle, kirjoituksen kera. Olin hyvin huojentunut ja iloinen taas! Ei edes leipomon palaminen pysty meidän häitä pilaamaan!
Rogelio, Ariel ja Jerome tulivat tien varteen vastaan meitä sillä kantamuksia riitti: neljä muovituolia yhdessä nipussa, iso kylmälaukku, korillinen olutta ja pari ostoskassia. Vesisade oli hieman hellittänyt onneksi. Olin saanut aiemmin Rogelion kumisaappaat lainaan, ja niillä oli hyvä kävellä kun ei tarvinnut pelätä sotkevansa jalkoja mutaan, ja naapuritontin kautta oikotietä kulkemisella välttyi niiltä pahimmilta mutapaikoilta muutenkin.
Lähdettiin Jenniferin kanssa vielä etsimään yhtä ainesosaa hedelmäsalaattia varten sekä ostamaan lisää jäitä. Lähikioskista ei löytynyt hakemaamme tölkkiä, joten piti kävellä pidemmälle, kohti Ilaures-barangayta, ja tien varressa monet ihmettelivät minua, mitäs tälläinen ulkomaalainen ukko täällä kävelee kumpparit jalassa. Jotkut taisivat tunnistaa Jenniferin, että on Rogelion tyttö Igbalangaosta, ja sitten sana kiertää.. Eräs maanviljelijä vilkutti minulle leveästi hymyillen, ja itse tervehdin ja vilkutin hymyillen tien toisella puolella istuneelle muorille joka vastasi tervehdykseeni aurinkoisesti hymyillen ja takaisin vilkuttaen.
Jennifer teki hedelmäsalaatin valmiiksi, ja loput ruuat hoitaa hänen tätinsä serkkutyttö apulaisena. Virittelin Arielin kanssa kaksi lamppua juhlatilaan parin jatkojohdon avulla. Isäntäväki meni aikaisin nukkumaan, jo iltakahdeksan aikaan. Kun kävin aamulla viiden aikaan vessassa oli Rogelio jo ylhäällä häärimässä keittiössä. Myöhemmin hän putsasi ja paloitteli ulkona kanoja juhlaa varten. Alkaa olla ilmassa jo suuren juhlan tuntua, ja itseäkin hieman alkaa jännittää, lähinnä miten paljon Jenniferin sukua tänne ilmaantuukaan juhliin..