Vuorifarmireissu muuttuikin merenrantailuksi
Viime yönä tuntui ja kuulosti satavan läpi yön, ja aamullakin vielä joskus kuuden ja seitsemän aikaan. Tuli heti sellainen olo, että ei varmana olla lähdössä minnekään vuorelle kapuamaan mutaisia polkuja pitkin. Otettiin aamu siis sitten ihan rennosti normaaliin tapaan, Jennifer pesi pyykkejämme pihalla ulkona ja Rogelio paloitteli taitavasti bolo-veitsellä veljeltään saamansa kanan.
Aamun aikana sää parani, sade oli loppunut ja pilvisyys vaihtui lopulta auringonpaahteeseen aamupäivän aikana. Vuorelle meno oli hylätty jo mutta suunnitelma B oli mennä siskojen ja siskojen lasten kanssa merenrantaan uimaan. Me käytiin ensin Jenniferin kanssa seikkailemassa maatilan tontilta alas pienelle purolle. Sai kävellä aika kieli keskellä suuta, varsinkin kun piti kiivetä ylös tai alas mutaisia penkereitä.
Syötiin lounasta, ja sen jälkeen kerättiin kimpsumme ja lähdettiin porukalla tien varteen. Aurinko paahtoi oikein kivasti jälleen.
Luulin, että oltaisiin menty johonkin resorttiin eli lomakohteeseen missä olisi ollut uima-allas, ja siellä oltaisiin uitu. Tricycle ajoi meidät kuitenkin ihan merenrantaan, jossa oli vain kapeita kalastajaveneitä verkkoineen. Resort joka oli mainittu aiemmin oli siis merenrantakohde, ja se oli sivummalla. Siellä olisi pitänyt toki maksaa sitten pääsymaksu ja ehkä varata rannasta bambumökki seurueellemme, mutta nyt ei sille ollut sitten tarvetta. Taivaalta alkanut tihkusade hieman huoletti silti minua, ja vietiin kimpsumme sitten vain läheisen puun alle sateensuojaan. Siitä sitten vain mereen!
Ihan parastahan oli Jenniferin siskojen lasten riemu ja kiljaisut kun suuri aalto tuli ja pärskähti vasten heitä. Jonkinlaista hiekkalinnaa myös rakennettiin rannalle, mutta aallot pyyhkivät siitä aina hiekkaa takaisin mereen. Vanhin tyttö Bebe, 4, haudattiin myös hiekan alle päätä myöten. Rogelio ilmestyi myös rannalle ja kävi kanssa uimassa, sekä leikitti aalloissa lastenlapsiaan. Kolme tuntia meni tosi nopeasti ja olo oli jälkeenpäin väsynyt mutta onnellinen.
Paluumatkalla ostin pari kylmää punaheppaa läheisestä kioskista, ja pian siinä olivatkin lapset ja siskot perässä asioimassa, lapset halusivat tietty herkkuja kioskilta. Jennifer paloitteli meille mangoja jotka olivat tipahtaneet siskon talon luona kasvavasta mangopuusta, ja Rogelio palasi joelta mukanaan hieman jokirapuja, pari pientä jokikalaa ja joitakin karkarapuja, jotka päätyivät osaksi illallista. Suurikokoinen gekko napsi taitavasti seinällä vilistäen sisälle päässeitä isoja yön ötököitä joita pääsi sisään pimeän tultua kun ne suunnistivat kohti sisältä kajastavaa kirkasta valoa.
Harmi, että vuorelle meno nyt jää tältä reissulta varmaankin, mutta minun täytyy tulla jonain toisena vuodenaikana kuin sadekautena tänne. Tämä on nyt siis jo toinen kerta sadekauden reissulla Filippiineillä, kuumalla kaudella en ole vielä käynyt. Ellei nyt sitten alkavalla viikolla joku päivä häiden jälkeen käytäisi siellä rämpimässä, saas nähdä. Häämatkalle on tarkoitus lähteä Palawanille, mikä meinaa, että ensin täältä Iloiloon, josta sitten laivalla Puerto Princesaan. Kunhan nyt ensin selviäisin kunnialla häistämme!