Hääpäivän lukkoonlyöminen ja merenranta
Noustiin aikaisin aamulla seitsemän maissa ja nautittiin aamupalaa kahvin kera. Valmistauduttiin ja pakattiin siinä pikkureppumme, ja lähdettiin tien varteen odottelemaan tricyclekyytiä keskustaan. Kauaa ei onneksi tarvinnut odotella kun siihen kyyti tulikin. Jostain matkan varrelta nousi vielä vanhempi rouvashenkilö taakse istunaan, hän oli myös menossa keskustaan päin asioille.
Kyyti ajoi meidät kaupungintalon luokse, joka oli julkisivuremontissa. Sieltä meidät neuvottiin pormestarin toimistoon, joka on toisessa rakennuksessa muutaman sadan metrin päässä päätien varressa katolisen kirkon kupeessa vanhan kellotornin luona. Siellä kyseltiin milloin haluaisimme vihkimisen, ja lueteltiin muutamat vaihtoehdot. Viikonloppu ei luonnollisesti ole siviilivihkimisessä mahdollinen sillä kaikki virkailijat ja pormestarihan ovat vapaalla. Nopean mietinnän jälkeen valitsin meille ensi tiistain, 25.7.2023, ja kello 3 iltapäivällä.
Meidän tuli mennä siitä vielä kaupungin siviiliasiatoimistoon, antaa avioliittolupamme ja odotella, että virkailija kirjoitti virallisen avioliittosopimuksen. Kun Jennifer mainitsi, että on Igbalangaon barangaysta, virkailija hymyillen totesi, että hän tuntee kyllä Jenniferin isän sekä sedän. Pienet on piirit, vaikka Bugasong on noin 35 000 tuhannen ihmisen kaupunki.
Ensimmäisessä versiossa oli täti kirjoittanut toisen nimeni väärin sekä kirjoitusvirhe katuosoitteessani, sekä isäni sukunimeksi oli kirjoittanut Mulila. Joutui sitten täti uudelleen hommiin kun osoitimme virheet mitä oli hänellä tullut. Minun piti vielä paperilapulle hänelle kirjoittaa Porvoo ja Uusimaa tikkukirjaimilla, sillä hän ei ilmeisesti ymmärtänyt tekstauksestani aviolittolupahakemuksessamme. Ihmettelin, miksei hän vain katsonut näitä tietoja suoraan avioliittolupahakemukseen kiinni nidotusta lupapäätöksestä, jossa oli nämä kaikki tietomme konekirjoituksella. Täti naputteli sitten vielä tuon Porvoon ja Uusimaan tuohon toiseen avioliittosopimukseen ikivanhalla konekirjoituskoneella. Odotellessa rapsuttelin vähän pientä kissaparkaa, joka tunnisti heti kissaihmisen ja tuli luokseni.
Saatuamme tuon virallisen avioliittosopimuksen kiikutimme sen vielä pormestarin toimistoon ja varmistimme vihkimisajan. Vihkiminen tapahtuu siellä pormestarin toimistossa hänen huoneessaan. Olenkin Bugasongin kaupungin Facebook-sivuja seurannut ja nähnyt siellä silloin tällöin kuvia parien siviilivihkimisistä siellä.
Kun virallinen asia oli hoidettu tallustelimme seuraavaksi 7-eleven -kauppaa kohti, mutta huomasin matkalla leipomon josta tilasimme hääkakun ensi tiistaille. 7-elevenissä ostimme kahvit ja sateenvarjot, sekä jäimme lataamaan hetken puheliamme latausautomastista. Viidellä pesolla eli noin 8,3:lla sentillä sai kymmenen minuuttia latausaikaa. Silmäilin hieman kaupan viinejä häitä varten, sillä haluan myös jotain juhlajuomaa tarjota naisille täällä. Miehet juovat olutta ja rommia, mutta naisille ne eivät maistu. Naiset eivät muutoinkaan juo juurikaan alkoholia täällä, mutta jospa nyt hieman juhlan kunniaksi tohtisivat. Viereisestä putiikista Jennifer osti saippuan ja jotain muuta, ja huomasin, että sieltä heiltä löytyi vielä paremmat valikoimat juomia kuin 7-elevenistä ja edullisemmin. Näin ison litran rommipullon paikallista tanduayta hintaan 120 pesoa eli noin kaksi euroa.
Jatkoimme matkaa katuja pitkin ohi yhden Jenniferin vanhan koulun kohti merenrantaa. Matka oli suht pitkä kävellä mutta se ei haitannut sillä oli rauhallista ja kauniita maisemia mitä ihastella matkalla.
Rannalle päästyämme ei siellä ollut ketään uimassa ja vain muutama ihminen rantahietikolla, ja sen sijaan siellä oli kolme bambuhuvimajaa täynnä seurueita päivää viettämässä. Käveltiin rantaa pitkin vähän kauemmas, ja yhtäkkiä siihen tulikin Jenniferin serkkuja jotka olivat meidät huomanneet saapuessamme.
Uimisen jälkeen mentiin tricyclen kyydissä takaisin keskustaan, serkut saivat samalla kyydin. Ostettiin Jenniferin kanssa torilta tonnikalafileitä ja muita ruoka-aineksia, sekä käytiin siinä lähellä tervehtimässä Jenniferin Melinda-äidin nuorinta siskoa eli Jenniferin tätiä. Heitä on yhteensä yhdeksän sisarusta! Jenniferin isän puolella on sitten vain setä. Hieman on vielä epäselvää minkä verran vieraita on tulossa häihimme, koko sukua ei Jennifer halua eikä sellaiseen ole kapasiteettia, mutta jännitän vähän että pamahtaako sieltä sitten kaikki tädit ja Jenniferin serkut äidin puolelta joita sitten riittää melkoisesti.. Sana on kyllä varmasti kiirinyt ympäriinsä, että tänne on tullut tälläinen vaaleahipiäinen kummajainen, Jenniferin mies ulkomailta..
Päästiin tricyclekyydillä takaisin maatilalle, ja alkoi ripeksiä vettä kun oltiin kävelemässä takaisin maatilalle. Onneksi olin aiemmin ostanut meille sateenvarjot! Perillä Jennifer laittoi ruokaa, ja pyykkäsi sitten sateessa ulkona. Sade ei häntä haitannut sillä kävi sen jälkeen vielä pesulla.
Sähköt olivat edelleenkin poikki, sillä ilmeisesti melko suuri puu oli katkaissut sähkölinjat jossakin eikä niitä vieläkään oltu saatu korjattua. Sain ihmetellä sitten näiden filippiiniläisten neuvokkuutta, sillä pimeän jo laskeuduttua Jenniferin isä, maatilalle saapunut setä sekä siskon mies Ariel rämpivät metsikössä taskulamppujen kanssa ja virittivät todella pitkällä jatkojohdolla naapuritalosta suorinta tietä tänne sähköä. Hommahan toimi, ja saatiin olohuoneen kattoon kattovalo, sekä sitten pystyttiin lataamaan puhelimia myöskin siitä jatkojohdosta. Läppäriäni en onnistunut lataamaan siitä jostain syystä, veikkaan että ei tarpeeksi virtaa sen lataamiseen.
Jenniferin isä otti jälleen pienen tanduay-rommipullon esiin lattialle missä istui, ja vilkuili minuun kysyvästi, mutta ei aikaakaan kun Melinda nappasi pullon pois Rogeliolta, ja muut nauroivat kippurassa kun hölmistynyt isä jäi ilman rommia. Taisivat piilottaa sen pullon jonnekin toistaiseksi, heh!
Jenniferin setä oli tosiaan visiitillä täällä, ja kyseli minulta Suomesta, onko siellä nyt talvi ja kylmää. Hän hakee meidät tiistaina autolla sitten, että pääsemme kätevästi pormestarin toimistolle porukalla, ketkä nyt tulevat mukaamme todistajiksi. Häneltä saisi ehkä myös auton tai mopon vuokralle jos haluaisimme ajella johonkin, täytyy harkita ja katsoa nyt miten päivät tässä menevät. Lauantaina aiomme kävellä läheiselle vuorelle, jossa heillä on myös maata ja viljelyksiä.
Illalla isäntäväki vetäytyi yöpuulle, sade oli lakannut, ulkoa kuului siritys, ja Jenniferin vanhempien huoneesta kantautui vaimeana Melindan pitkä iltarukous. Katsottiin Jenniferin kanssa tabletista muutamat videot ennen nukkumaanmenoa, ja nukuttikin oikein hyvin.
