Uudelleen shoppailua

Kun lähdettiin liikkeelle näytti jo hieman vesipisaroita tulevan satunnaisesti taivaalta. Tricyclellä taas Bonin asemalle mistä junalla Taft Avenuelle ja sieltä Baclaranin shoppailualueelle. Jennifer yritti palauttaa eilen ostetun mekon, mutta se ei käynyt päinsä sillä myyjä näki mekossa meikkivoiteesta tulleen tahran. Noh, mekko mennee Jenniferin jommalle kummalle siskolle Bugasongissa, joko käyttöön tai eteenpäin myytäväksi.

Mentiin sitten ehdotuksestani syömään sillä lounasaika oli jo mennyt ja aamupalaksi syötiin vaan parit keksit kahvin kanssa. Annos riisin, kasvisten ja lihan kanssa maksoi vain 1,17 euroa per annos. Jennifer otti simpukoita ja minä kanasisigiä. Uudella puhdilla lähdettiin kiertelemään valtavaa myyntikojujen aluetta sisällä useissa eri kerroksissa. Ostin yhden hihattoman paidan itselleni, se maksoi vain 2,30 euroa. Useammankin olisi voinut, vaan ei ollut sopivia kokoja siinä eikä mieleisiä muita. Voisin kyllä parit paidat ja kauluspaidat täältä vielä ostaa mukaani, sen verran halpoja on.

Ulkona olikin alkanut sataa oikein kaatamalla, ja myyjät kiireen vilkkaa siirsivät tuotteitaan räystäiden alle suojaan. Tiellä oli jo valtavia lammikoita ja ihmiset kiiruhtivat sateensuojiensa kanssa ympäriinsä. Sanoin Jenniferille, että koko täälläoloni aikana ei ollut satanut juurikaan. No, nyt sitä sitten tuli oikein kunnolla – onhan täällä sadekausi meneillään. Forecasta vilkuilin myös tulevaa säätä tänne, niin näyttää että niitä sateita on nyt tulossa sitten paljon. Varmasti tulee tulvia joihinkin paikkoihin. On mukava ylellisestä tornitalon asunnosta katsella ikkunoista ulos tai parvekkeelta kun sataa ja ukostaa, mutta ensi viikolla sitten loppuu tämä lysti meillä.

Kipitettiin sateenvarjon turvin toiseen lähellä sijaitsevaan ostoskeskukseen missä Jennifer oli nähnyt jotain mekkoliikkeitä. Toisesta sellaisesta sitten tärppäsi.

Mekko maksoi 13,30 euroa, ja nyt Jennifer on tyytyväinen mekkoon, se näyttää kauniilta ja tuntuu hyvältä yllä. Nyt tunsin helpotuksen huokuvan ylitseni, tämä oli tässä! Jatkettiin juna-asemalta Guadalupen asemalle MRT-junalla, koska halusimme siellä ruokatorilta tehdä ostoksia. Ostettiin kanaa, kananmunia, kananmaksaa, tomaatteja, soijakastiketta, viinietikkaa, perunoita ja kahvia. Tarkoituksena on torstain ruuaksi tehdä kana-adoboa.

Ruokatorilta käveltiin Guadalupen jokiveneasemalle, mutta ennen sitä huomasin kadulla edessäni kävelleen parikymppisen pojan joka kantoi myyntipusseissa kuivattuja kaloja sekä kuivattuja mustekaloja. Pyysin saada ostaa häneltä pussillisen kuivattua kalaa, sitä voidaan sitten joko aamupalaksi tai lounaaksi joku päivä syödä riisin kera.

Meidän ei kauaa tarvinnut odottaa seuraavaa jokivenettä, eli oli todella hyvä ajoitus. Jokiveneen kyyti on ilmaista, ja se on paljon vaivattomampi tapa päästä majapaikkamme lähelle tuolta Guadalupesta kuin jatkaa junalla Bonin tai Shaw Boulevardin asemalle ihmistungoksessa, mistä kävellä hieman ja sitten ottaa tricycle noin 60-70 pesolla. Jokiveneen Hulon asema on lähellä meitä, ja siitä kävelee muutamassa minuutissa meille.

Sade oli aika hyvin tauonnut aiemmin jo, ja pienten sari-sari -puodin ostosten jälkeen palattiin kotiin. Kävin uima-altaalla uimassa sillä välin kun Jennifer valmisteli ruokaa.

Myöhemmin huomasin ikkunoista ulos katsoessani, että kaupungin näkymä oli peittynyt harmaaseen huntuun – siellä satoi taas niin kovasti. Rankkasateen lisäksi taivas välähteli silloin tällöin salamoista, ja jyrinä kaikui pitkin taivaankantta.

Kummempaa ohjelmaa ei ole suunniteltuna loppuviikolle, ja näyttäisi että kuurosateita luvassa joka päivälle varmaankin.