Vaateostoksilla, SM Light, Shangri-La ja Starmall
Kymmenen maissa meidän aamupalan aikaan tänne tuli Jose vaihtamaan sänkyyn puhtaat lakanat, viemään roskia pois (tyhjät pullot ja kylppärin roskiksen) ja tuomaan puhtaat pyyhkeet meille. Aamukahvi ei oikein Jenniferille maittanut sillä oli vain lattejauhetta eikä tuhdimpaa kahvia jäljellä.
Syötiin vielä lounas täällä jonka jälkeen otettiin tricycle EDSA:n kupeeseen Bonin kohdalle, josta käveltiin ensin SM Light -ostarille. No, se oli tosiaan kevyt pieni ostari, mutta oli siellä sentään National Bookstore eli kirjakauppa, joten pääsin etsimään mielenkiintoisia kirjoja. Pari tuttua kirjaa näkyi myös jotka olen jo aiemmin ostanut itselleni, Filippiinien historia kuvien kera sekä yksi matkakertomus. Nyt löytyi koulukirjojen hyllystä Dr. Jose Rizalin Noli me tangere sekä El Filibuterismo, joista ainakin ensimmäisen filippiiniläiset lukevat high schoolissa (lukiossa) ja kirjoittavat esseitä ja keskustelevat siitä. Kyseistä kirjailijaa pidetään kansallissankarina Filippiineillä, sillä hän nostatti kansallishenkeä paikallisissa Espanjan vallan aikana, ja kuoli marttyyrikuoleman ampumalla.
Mukaan tarttui myöskin Lualhati Bautistan Bulaklak sa City Jail eli kukka kaupungin putkassa, sekä yksi muu filipinonkielinen kirja. Nyt riittää hyvää materiaalia minulla millä opetella kieltä! Hidasta varmasti lukeminen on, ja täytyy tarkistella sanoja, mutta pitkäjänteisesti vain, siinähän sitä oppii!
Shangri-La -ostoskeskuksessa ihan muutamasta normaalista ja länsimaisesta vaatekaupasta Jennifer kysyi onko barong tagalogeja, eli paikallisia perinteisiä juhlapaitoja jollaisen halusin. Itse olin vähän taaempana mutisten, että ei taatusti löydy täältä, jostain Marks & Spenceriltä. Yhdestä paikasta mies kuitenkin vihjasi sitten mistä löytyisi, ja päädyttiin Sokosta vastaavaan Rustan’s -nimiseen isoon monikerroksiseen liikkeeseen. Ystävällinen asiakaspalvelija johdatti oikealle osastolle, esitteli eri malleja ja löytyikin mieluisa. Minulla oli mukana repussani mustat suorat housuni jotta voin sovittaa paitaa ne jalassa. Itse juhlapaita on hieman läpinäkyvä ja tarvitsee valkoisen aluspaidan, joten sellainen tuli kanssa, ja ostin myös hienon vyön. Kaikki tuli maksamaan euroissa noin 168 euroa, ja silittivät vielä paidan ennen sen luovuttamista ja pakkasivat suojamuoviin ja isoon ostoskassiin.
Stressini helpotti kovasti kun näin nopeasti ja helposti löytyi minulle mieleinen paita. Jenniferille mieluinen valkoinen juhlamekko taas ei olekaan niin helppo löytää. Shangri-La:ssa emme minun ostokseni jälkeen pyörineet katselemassa liikkeitä, siinä Rustan’sissa näyttivät mallinuket ja suurin osa mekoista olevan länsimaista kokoa tai jollekin mallinhujopeille, ehkä 180cm ja siitä ylöspäin naisille. Seuraava ostari oli sitten vähemmän ylellisemmän oloinen Starmall, jonka muutamat vaateliikkeet oli nopeasti katsottu läpi: ei mitään sopivaa/miellyttävää valkoista mekkoa. Täytyy yrittää uudemman kerran joku toinen päivä. Lähdettiin tricyclellä takaisin kämpälle.
Tornitalon uima-allas on suljettu maanantaisin joten ei päästy tänään uima-altaalle. No, huomenna sitten. Hyvä fiilis kun mulla on nyt uusia kirjoja ja juhlavaatteet kunnossa, pientä stressiä Jenniferin valkoisen mekon puolesta, tässä on käytännössä noin viikko tai vähemmän aikaa löytää mieleinen/sopiva, sillä tarkoituksenamme on ensi viikon maanantaina lähteä Bugasongiin Antiquen provinssiin eli Jenniferin kotikaupunkiin hänen vanhempiensa maatilalle.