Kaupungintalolla taas, aurinkoa ja uima-altaalla
Kiireetön aamu oli, ja lounaaksi loput pizzapalat eiliseltä. Lähdettiin kävellen Mandaluyongin kaupungintalolle, sillä mielestäni se nyt on ihan kävelymatkan päässä, 1,6km vain. Hurjan kuuma paahde oli, ja Jennifer käytti sateenvarjoa suojaamaan itseään.
Kaupungintalolla haettiin ensin kolmannesta kerroksesta todistus meidän osallistumisesta avioliittoseminaariin, otettiin siitä ja mun Filippiinien esteettömyystodistuksesta kopiot, ja sitten mentiin luukulle minne avioliittolupahakemukset jätetään. Tuttu viisissäkymmenissä oleva mies oli siellä jälleen, ja nyt meillä oli kaikki tarvittava. Käsittelyaika olisi ollut 17 päivää, mutta kysyin, että saako pikakäsittelyn jollain maksulla. Onnistuihan sellainen sitten kuulemma, haettiin automaatilta lisää käteistä ja takaisin kaupungintalolle vielä. Mies kysyi vielä pari selvennöstä hakemuksesta ja pyysi mua kirjoittamaan isän ja äidin nimet sekä oman kotiosoitteeni paperille, sillä hakemuksen käsiala kuulemma ”liian nopeaa”. Nojuu, ongelmana on vain hakemuksen liian lyhyet tilat kirjoittaa. Mies vaikuttikin ihan mukavalta ja sanoi mulle ”Don’t worry” ja näytti peukkua. Toivottavasti noin viikon päästä saisimme avioliittolupamme.
Käveltiin kaupungintalolta Martinezin ruokatorille, mutta kello oli vasta puoli yksi ja siellä ei ollut edes myyjiä vielä paikalla, joten napattiin sitten tricycle jolla lähimpään Puregold-markettiin Shaw Bulevardille. Siellä olimme asioineet viimeksi joululomalla, ostamassa jouluateriaa varten kaikenlaista. Melkoisen painava kassi tuli ostoksia, ja maksoi noin 24 euroa. Tricycleä kysyttiin sieltä heti Shawin toiselta puolelta missä näkyi ukkoja odottelemassa kyytiläisiä, mutta taisivat tuntea vain sieltä lähitienoon poispäin meiltä kun pudistelivat vain päitänsä eivätkä tienneet paikkoja mitä ehdottelimme heille Pasig-joen varrelta meidän läheltä.
Käveltiin sitten Shawin vartta pitkin Shaw Centerille saakka, ja siinä nähtiin myös se majoitus jossa oltiin joululomalla, myöskin huikean korkea tornitalo. Siellä näytti olevan edelleenkin kakkostornissa julkisivurempat menossa, sen takia ei päästy joululomalla uimaan paikan uima-altaaseen koska se oli suljettuna. Osittain just sen takia olin paikan valinnut, ja oli lievä pettymys sit paikan päällä kuulla, että uimaan ei pääse. Onneksi tämänhetkisessä majoituksessamme pääsee! Tricyclekyydillä kämpälle, ja Jennifer teki esivalmisteluita ruokaa varten, minkä jälkeen mentiin uimaan.
Virkistävän uinnin jälkeen otin vähän meidän parvekkeella aurinkoa nauttien kylmää olutta vähäsen, samalla kun Jennifer oli pessyt jotain meidän pyykkejä ja laittoi ruokaa. Aurinko laski pian, ja nautittiin illallista. Mainio päivä, nyt odotellaan sitä vihkilupaa, ja täytyy tässä keksiä päiviin täytettä.
