Suomen suurlähetystö, Pasig-joki ja Chinatown

Aamulla herättiin jo kahdeksalta jotta ehdittäisiin nauttia aamupala ja sitten ajella ajoissa Suomen suurlähetystöön Bonifacio Global Cityyn Taguigiin. Grab-kyyti tuli nopeasti, ja päästiin perille sopivaan aikaan juuri ennen klo 10:tä. Saatiin talon aulassa vierailijakortit joilla päästiin talon 27. kerrokseen jossa Suomen suurlähetystö sijaitsee.

Meinasi hieman tulla ongelmia kun todistusta varten tulee olla maksettuna notaarimaksu/palvelumaksu, ja se maksetaan ainoastaan tämän suurlähetystön filippiiniläiselle pankkitilille. Tein siinä sitten samantien verkkopankin kautta ulkomaanmaksun, mutta siinä menee aikansa ennen kuin se raha liikahtaa ja näkyy veloituksena tilillä, jonka jälkeen siitä vasta oikean kuitin saa. No, maksun tehtyäni sain kuitenkin maksuviitteen ja ilmoituksen, että maksu on hyväksytty ja odottaa käsittelyä. Lähetin tämän kuvan sähköpostikeskusteluun jota eilen kävin suurlähetystön suomalaisen asiakaspalvelijan kanssa. Hän tuli sieltä takahuoneesta sitten tiskille juttelemaan ja näytin vielä puhelimesta sitä sanoen, että maksu tehty OP:sta mutta ei heti näy. Asia oli onneksi ok, ja sain esteettömyystodistukseni Filippiineille. Sen myötä hymyilytti kovasti kävellessämme kadulla, helpotus oli suuri!

Olin nähnyt Instassa, että yhdeltä ostarilta läheltä saa sushia, ja käytiin sellaiset hakemassa Mitsukoshi-nimisestä japanilaistyylisestä ostarista ruokaosastolta mukaan. Ostari aukesi klo 11, ja oltiin ensimmäisten joukossa menossa sisään. Kävely jatkui Pasig-joen varteen ja Guadalupeen jokilaivan pysäkille, mutta ennen kuin päästiinkään sisään minun oli pakko hankkia itselleni kasvomaski koska sellaista ei sattunut olemaan mukana, ja julkisissa liikennevälineissä, jollainen jokilaivakin on, tulee pitää kasvomaskia. Onneksi vilkkaan tien toiselta puolelta löytyi sari-sari -kioskista maski vain kolmella pesolla. Laiturissa juuri ollut jokilaova oli ehtinyt mennä menojaan jo, joten istuimme odottelemassa tunnin verran seuraavaa ilmastoidussa odotustilassa. Jotkut filipiinat olivat siellä pöydän ääressä käyneet syömään lounastaan, joten päätin, että mekin sitten syömme siellä sushilounaamme. Se oli ensimmäinen kerta Jenniferille kun sushia maistoi, oli ilmeisesti ihan hyvää.

Jokilaivaan tuli paljon matkustajia. Napsin kuvia ja videoita avoimesta ikkunasta ja nautin jälleen kerran tuosta jokilaivan kyydistä. Jenniferiä alkoi unettaa, liekö juuri nautittu lounas ja aaltojen keinutus syynä, ja nojasi olkapäätäni vasten simmut ummessa.

Pääteasema oli Escoltan pysäkki, ja oltiinkin sitten Chinatownissa laivasta poistuttuamme. Olin katsonut valmiiksi useita korukauppoja alueelta joissa voitaisiin käydä vilkaisemassa tarjontaa. Sattumalta matkan varrelle osui pieni museo johon halusin piipahtaa. Museo oli omistettu Kiinasta Filippiineille saapuneelle liikemiehelle Sy Lian Tengille, joka eli hyvin värikkään elämän ja kärsi myös kovasti sillä Toisen Maailmansodan aikaan japanilaiset surmasivat hänen vaimonsa ja kaikki yhdeksän lasta.

Museosta päästiinkin pian varsinaiselle Chinatownin kulta-alueelle, jossa on vieri vieressä koruliikkeitä myymässä kultaisia koruja. Kysyimme muutamasta ensimmäisestä.mitä vastaan tulinettä onko hopeisia koruja, mutta vastaus oli että ei. Mietin jo, että tuliko hutireissu, tämä on vain kullankiilto silmissä hehkuvien ökystelijöiden aluetta, tai että täällä pidetään vain kultahelyistä ja timanteista eikä muusta. Onneksi sitten löytyi pieni putiikki josta löytyi valkokultaisia sormuksia, ja ihan täysin koristeettomat yksinkertaiset valittiin. Ensin sanoi hinnaksi 27 000 pesoa, mutta aloin sit puhumaan, että me tässä vielä kierrellään katsomassa ja kyselemässä muualta, että älkääs ny hötkyilkö. Sit myyjä kysyi, että no mikä on budjettini, ja sanoin, että noin 20 000 pesoa.. Myyjä oli, että oottakaas hetkonen hän käy kysymässä pomoltaan, ja kun palasi niin asia ok, ja jättäkää tonnin pantti niin tuovat meidän kokoa sormukset. Tällä välin kävin noutamassa käteistä pankkiautomaatilta, ja saatiin sitten sormuksemme mukaan ja niihin ehtivät jo tehdä kaiverrukset ”Joonas <3 Jennifer” ja toiselle päinvastoin. Päivämäärät lisätään vielä sitten myöhemmin kun palataan takaisin.

Napattiin kauppojen jälkeen Grab-kyyti Martinezin ruokatorille josta oli tarkoitus ostaa illallista varten aineksia. Liikenne oli pahasti ruuhkautunut ainakin Binondon eli Chinatownin ja Quiapon alueella ja matkaan kului varmaan 45 minuuttia. Molempia jo hieman päivä alkoi uuvuttamaan, mutta oltiin tyytyväisiä, että sormukset järjestyivät. Illallissuunnitelma vaihtuikin torille päästyämme sillä näin katkarapuja, ja ajattelin, että josko nyt hyvän päivän kunniaksi niitä nauttisimme. Aamupalaksi vielä ostin kaupustelijalta empanadoja.

Ostettiin vielä jääkahvit ennen kuin palattiin meidän tornitaloon. Jennifer alkoi laittamaan heti ruokaa, ja naurettiin yhdessä filippiiniläiselle vanhalle komediaelokuvalle. Kun ruoka oli valmista, lähdettiin vielä käväisemään kattoterassin uima-altaalla pulahtamassa. Hetken päästä tuli vartija hymyillen meille kertomaan, että allas on käytössä vain klo 18 saakka iltaisin, joten lähdettiin takaisin meidän asunnolle ja suihkuun. Seuraavaksi olikin sitten illallisen aika. Voissa, chilissä ja valkosipulissa paistetut katkaravut maistuivat todella herkullisilta riisin kera.

Todella onnistunut päivä tänään. Huomenna illalla klo 19 meillä on avioliittoseminaari netin välityksellä, jonka jälkeen saadaan jätettyä vihkilupahakemuksemme vihdoinkin. Ennen seminaaria taidamme käydä Luneta-puistossa sekä kansallisessa antrolopologian museossa.