Byrokratian rattaissa ympäri ämpäri
Aamupäivällä lähdettiin lähimpään valokuvaamoon mitä Google Maps näytti täällä, kävellen noin parinkymmenen minuutin päähän. Ovet oli kiinni, ja sisällä näkyi remonttitarvikkeita. Aurinko alkoi paahtaa jo tosi kuumasti, ja piti päästä seuraavaan Google Mapsin osoittamaan valokuvaamoon hieman alle parin kilometrin päähän. Saatiin tricycle ja matka jatkui. Kun päästiin osoitteeseen ja kyydittäjä oli ehtinyt häipyä, huomattiin että ei siinä Mapsin osoittamassa talossa missä valokuvaamon piti olla ollut muuta kuin tuiki tavallinen asuintalo ilman minkäänlaisia kylttejä. Vesiperä taas! Voihan nenä. Älkää luottako Google Mapsiin aika, ei välttämättä pidä paikkaansa mitä se osoittaa ja kertoo. Noh, lähdettiin paahteessa kävelemään kohti Mamdaluyongin kaupungintaloa, ja matkan varrella sattui vastaan ensimmäinen tulostus/valokopio/mikäliekään liike johon mentiin kun kuulemma tarvittu 1×1 -kokoinen kuva sieltä onnistuisi. Ottivat siinä kännykällä kuvan sekalaista taustaa vasten ja muokkasivat kuvaan valkoisen taustan tietokoneella, ja sitten tulostivat 7 isompaa kuvaa siitä ja 13 pienempää, ja lysti maksoi vain 65 pesoa, eli noin 1,25 euroa. Laatu oli myös sen mukainen, kuvat hieman sumeita ja näkee tulostusrantuja niissä. Noh, jos kelpaavat viranomaisille niin hyvä.
Kun menimme kysymään vaatimuksista avioliittohakemusta varten kävi ilmi, että Jennifer tarvitsee vielä todistuksen, että asuu täällä Mandaluyongin kaupungissa. Mitään vesi- tai sähkölaskuja saati vuokrasopimusta ei siitä ole, sillä työnantaja maksaa ne. Joten oli siis seuraavaksi saatava barangay-todistus. Cedula-todistukset sentään saatiin suht vaivattomasti, en tosin ymmärtänyt miten ulkomaalaisena minun tuli sellainen myös hankkia sillä en asu Filippiineillä. Kai se vaan kuuluu jostain syystä asiaan, logiikkaa en tiedä. Noh, lähdettiin sitten taas tricyclen kyydissä Jenniferin asuinalueen toimistoon, barangay halliin. Sieltä ei vaadittu asumistodistuksen saaminen onnistunutkaan suoraan, sillä ei riittäviä todisteita, että asuu kyseisellä alueella. No, mitä tarvitaan? Okei, todistus asuintalon haltijalta, että todella asuu siellä.
Käveltiin seuraavaksi Jenniferin asuintalolle parikyt minuuttia, noh, talon hallinnoinnin henkilö oli sieltä juuri lähdössä mutta sanoi, että tulkaa parin tunnin päästä hänen kotitalolleen lähistölle noutamaan todistus ala-aulasta niin se on valmiina odottamassa. Seuraavaksi sitten aikaa kuluttamaan läheiseen Jollibee-ravintolaan. Kuulemma Jennifer ja kämppis käyvät siellä toisinaan iltamyöhällä, koska töitä saattaa olla klo 23-01 saakka, jonka jälkeen kaipaavat vielä yöpalaa.
Käveltiin sitten tuolta Jollibeestä päivän paahtaessa kuumana noutamaan tuota todistusta Jenniferin asumisesta siellä talossa missä asuu. Se oli nätisti isossa kirjekuoressa ja tosi virallisen näköinen todistus. Käveltiin tovi lisää ennen kuin saatiin tricycle jolla päräytettiin sitten takaisin asuinalueen toimistolle taas. Nyt kaikki ok, ja Jennifer sai sieltä asuinalueen todistuksen, että asuu sillä alueella oikeasti.
Tricyclen kyydissä sitten jälleen takaisin itse Mandaluyongin kaupungintalolle, ja otettiin siellä sitten valokopiot palvelussa noista alkuperäisistä todistuksistamme, ja asetuimme pöydän ääreen täyttämään avioliittolupahakemustamme. Siinä kolme eri kopiota tuli täyttää ja tuli tietoihin uskonnot ja vanhempien nimet, osoitteet ja kansalaisuudet myöskin.
Tiskillä kuitenkin iski seuraava hankaluus vastaan: minulla ei ollut Filippiineiltä esteettömyystodistusta, pelkästään Suomesta! Jotenkin koko asia unohtui tai pääni meni sekaisin kun eilen katseltiin netistä erehdyksessä Filippiinien väestöviraston sivuja ja sieltä minulle ajanvarausta todistusta varten – ei sieltä ulkomaalaiset sitä saa. Ja jäikö tästä jotenkin mielikuva, että minulla olisi sitten muka jo kaikki tarvittava? No, jokatapauksessa homma kaatui nyt sitten minun mokaani, multa puuttui vaadittava todistus. Se on saatava Suomen Filippiinien suurlähetystöstä Bonifacio Global Citystä Taguigista, jonne suurlähetystö on muuttanut Makatista. Älkää siis uskoko tässäkään Google Mapsiin jos se ehdottaa, että Makatiin Suomen suurlähetystöön, ei! Tai johonkin filippiinovirkailijaan joka kehottaa menemään Makatiin. Ulkoministeriön sivuilla lukee, että suurlähetystö on muuttanut uusiin tiloihin BGC:yn. Laitoin sinne sähköpostia heti, sillä ajanvaraus tarvitaan asiointiin. Onneksi sain ajan huomiselle klo 10:00. Kotimatka kaupungintalolta sujui sekalaisissa fiiliksissä itseltä sillä vaivasi tai en tajunnut miksi vielä pitää tuonne Suomen suurlähetystöön mennä, olihan minulla jo esteettömyystodistus Suomesta jonka Filippiinien konsulaatti Espoossa oli virallistanut. Kävimme kotimatkalla Mercure Drug Storessa ostoksilla, suihkutettava pieni käsidesi sillä jalkaani oli lenkkari alkanut ikävästi hiertämään ihoa rikki, filippiiniläisiä käärylerullia eli lumpioita pakastettuna ja pari Tiger-olutta minulle ja vettä pari litraa myöskin. Jennifer osti jotain ihon vaalentamisrasvoja, joita en käsitä. Kauneusihanteet menevät juuri toisinpäin, nämä aasialaiset haluavat olla mahdollisimmat valkeahipiäisiä ja me länkkärit sitten ruskettaa itseämme oikein kunnolla. Sähköpostittelin suurlähetystön kanssa siinä samalla kun ajelimme jo sähkömopon kyydissä majapaikkaan ja havahduin vasta perille saavuttuamme.
Oltiin kuultu huhuja, että talossa on jossain kuntosali ja uima-allaskin, ja käytiin nyt tarkistamassa asia. Totta tosiaan! Ylimmässä eli 53. kerroksessa on sitten hieno kattoterassi ja uima-allas, ja mielettömät maisemat kaupunkialueen yli. Haluan varmaan jatkossa joka päivä ja ilta tuonne ottamaan aurinkoa ja uimaan! Avioliittohakemusrumban stressi helpotti jo, ja askel askeleelta järjestämme asiat eteenpäin. Kyllä tämä tästä! Tai filipinoksi voisin huudahtaa: ”Kaya natin ’yan!” eli kyllä me onnistutaan!
