Lähdön hetki koittaa
Illalla tuli saunottua, ja uni tuli hyvin nopeasti (ja äänekkäästi kuulemma). Aamulla pyöräilin äidin polkupyörällä töihin, ja pääsin sieltä jo aamupäivällä lähtemään. Hurjan vapaa ja riemukas fiilis kun pyöräilin töistä vanhenpien taloa kohti, aurinko paistoi ja tuulenvire vilvoitti ihanasti. Sellainen fiilis, että jes, nyt se loma alkoi!
Isä ajoi minut lentokentälle, sillä äiti jäi kotiin päivystämään karannutta kissaamme Speissiä. No, onneksi pieni karkulainen oli palannut sitten takaisin kodin etuoven taakse odottamaan, ja saan lähteä matkalle hyvillä mielin.
Olin todella hyvin ajoissa kentällä, eikä rinkan heittäminen lähtöselvitykseen kestänyt kauaa. Marssin suoraan turvatarkastukseen, ja sinne syntyikin jonoa kun virkailijat halusivat avata monia pakaaseja tarkistaakseen. Minunkin reppu avattiin, aika nopea vilkaisu sinne minkä jälkeen pääsin jatkamaan siitä, mutta parisenkymmentä ihmistä jatkuvasti seisomassa ja odottamassa siellä tavaroitaan. Turvatarkastuksen jälkeen sorruin tuliaisten shoppailuun, satanen meni että hujahti! EU-alueen ulkopuolelle lähteville lennoille pitää mennä vielä passintarkistuksen läpi, ja kokeilin automaattista porttia. Ensimmäinen yritys epäonnistui ja kone sylki passini takaisin portin avautumatta. Toisella yrityksellä otin lippalakin pois päästä, ja sitten lykästi. Sitten pienen kävelyn jälkeen olinkin jo portilla istumassa ja odottamassa. 2h 10min ennen koneen lähtöä..