Kuumaa, kiireistä ja kiristävää

Viime ajat, koko kesäkuu mikä on tässä jo livahtanut loppuunsa, on minusta tuntunut hyvin stressaavalta ja liian kiireiseltä jotenkin. En ole ehkä vain aidosti ollut hetkessä ja nauttinut tästä Suomen kesästä vaikka sehän oli tässä jo parhaimmillaan, kiireet ja huolet ovat painaneet liiaksi mieltä. Joka päivä on ollut jotain asioita hoidettavana, mentävä jonnekin, toivottava että jokin asia lutviutuu, odotettava jotakin… Vaikka olen muutaman kerran käynyt läheisellä uimarannalla, ja istunut joitakin hetkiä takapihallani, ottanut siellä aurinkoa, kerran ihanien naapureideni kanssa istunut syömässä ja juomassa, niin tuntuu että on liian paljon kaikkea liian pieneen aikaväliin. Saa olla menossa pää kolmantena jalkana, ja varmastikin se lepääminen jäänyt liian vähiin. Noh, ihania hetkiä on ollut ja ihanan lämmintä Suomen kesää päässyt maistamaan täällä, ja varsinkin juhannuspäivä mummulan mökillä järven rannalla jolloin sukulaisia tuli tervehtimään ja onnittelemaan minua ja isääni syntymäpäiviemme johdosta lämmitti kovasti mieltä, merkitsi oikeasti paljon minulle. Savosta äitini puolelta ja Pohjanmaalta isäni puolelta oli sukulaisia, harvinainen tapahtuma että molempien sukujen puolilta yhdessä aikaa viettämässä ja rupattelemassa.

Juhannuskuvia.. Kun hetken aikaa mieli lepää kaikesta kiireestä ja hullunmyllystä.

Juhannuksen jälkeen viimeinen viikko töitä tässä jäljellä, kuumaa ja kiireistä. Pian on ohitse, ja vain lyhyt loppusuora enää jäljellä: 4h töitä perjantaina nyt 30.6., loma alkaa ja sitten vanhempani vievät minut lentokentälle. Viimeiset pakkaamiset täytyy ehtiä tekemään ennen sitä, viimeinen stressin aihe ennen vapautta. Viimeinen ilta nyt Suomessa sujui vanhempien luona Porvoossa hyvästä ruuasta ja saunasta nauttien. Ilo oli nähdä myös siskoa ja siskontyttöä, ikäänkuin läksiäiseni. Palatessani syyskuussa vietetään sitten paluujuhlia, ja tosiaan: toivottavasti sitten saan esitellä vihkisormustani.