Filippiinien konsulaatissa Espoossa ja juhannus mökillä
Kun olin saapumassa lähelle konsulaattia Espoon Olarissa huomasin läheisellä bussipysäkillä filippiiniläisen näköisen naisen odottelemassa bussia. Parkkeerasin autoni konsulaatin luona kadun varteen, ja näin kuinka konsulaatista tuli ulos muutama henkilö, myös filippiiniläisten näköisiä. Sisälle konsulaattiin oli juuri ennen minua saapunut yksi nainen, ja hän sai asiansa hoidettua nopeasti sillä välin kun järjestelin paperini edessäni olleelle pöydälle.
- Turistiviisumihakemukseni kaikkine liitteineen sekä tuore valokuva, ja kuitti viisumimaksusta
- Virallistettavat todistukseni avioliittoa varten (näistä tuli maksaa 27,50€ per paperi)
Toivotin erehdyksessä ja innoissani rouvalle hyvää iltapäivää filipinoksi, vaikka kello oli vasta hieman yli kymmenen aamulla. Hän korjasi minua hyväntahtoisesti hymyillen. Sovittiin, että voin hakea passini ja paperit sitten ensi viikon tiistaina tai torstaina, kummin vain sopii minulle. Lähtiessäni toivotin hänelle filipinoksi iloista suomalaista juhannusta, johon hän vastasi nauraen, että ”Don’t get drunk too much!”
Ensi viikolla haen siis passin (toivottavasti turistiviisumin kera) sekä virallistetut todistukset avioliittoa varten, enää tarvitsen sitten paikan päällä Filippiineillä filippiiniläisen esteettömyystodistukseni eli cenomarin, sen jälkeen voimme hakea avioliittolupaa Jenniferin kanssa vihdoin. Täytyy valmistautua pakkaamaan rinkka. Matka lähenee ja jännitys kasvaa!
Juhannusta tulin viettämään Pohjanmaalle mummulan mökille vanhempieni kanssa, ja huomenna lauantaina tänne tulee joitakin sukulaisia juhlistamaan 40-vuotissyntymäpäivääni. Kävimme katsomassa 99-vuotiasta mummiani hoivakodissa. Täällä oleminen on tärkeä asia, ja ihana tavata sukulaisia pitkästä aikaa. Ihana olla mökillä luonnon äärellä rauhoittumassa, muistella menneitä, katsoa nykyistä ja haaveilla tulevasta.
