Viime vuonna olin laittanut pystyyn vastaavan sivuston eli matkablogin minne kirjoittelin kuulumisia reissusta ja laittelin kuvia. Sama on nyt siis tässä tulilla, ja eräs työkaveri vieläpä vinkkasi paljon edullisemman palvelintarjoajan jonne sain tämän virtuaalipalvelimen pystytettyä missä tämä sivusto makaa. Edellisessä palvelussa eli Amazonin AWS:ssä maksoin jopa 30€/kk siitä, sillä palvelimella tulee olla vähintään 4Gt ram-muistia, ja sen verran maksoi sitten niistä edullisin mitä heillä oli valikoimissa. Nyt tällä uudella palveluntarjoajalla hinta on 6,63€/kk, ja levytilaakin on enemmän. Ainoa asia mikä ehkä harmittaa on tuon palvelimen sijainti maailmankartalla, valittavana oli nääs vain joko USA, Saksa tai Suomi, AWS:llä olisi saanut valittua vaikka Singaporen, Japanin tai vaikka Jakartan. Miksi sieltä Aasiasta päin olisin halunnut sen sijainnin? Ajattelin että Filippiineiltä tehdessäni postausta blogiin, lisätessäni kuvia, ei niitä tarvitse lähettää verkkoa pitkin maailman toiselle puolelle vaan menisi suht lähelle eli maalaisjärjelläni yhteys toimisi ehkä luotettavammin ja nopeammin. Filippiineillä kun usein saattaa olla heikonlaatuinen wifi-netti jossain majapaikassa, tai sitten jos ihan suoraan puhelimellani pistän ja käytän filippiiniläistä sim-korttiani (johon sellainen datapaketti että piisaa..) niin lataaminen voi olla hitaahkoa tai sitten ei meinaa onnistua. Noh, viimeksi taisi olla myös kyse palvelimeni muistin määrästä, se purkki pörisi virtuaalibittimaailmassa kuin täi tervassa kunnes tajusin että ei se 2Gt vielä riitä tuollaiselle sivustolle jonne dumppaan jatkuvasti paljon kuvia. Noh, nyt viisaampana!

Nyt lauantaista 27.5. on tasan 36 päivää siihen kun saavun Manilaan Ninoy Aquinon kansainväliselle lentokentälle. Vielä on Suomessa useita paperihommia hoidettavana ennen reissuun lähtöä:

1. Turistiviisumin hankkiminen Filippiinien konsulaatista Espoosta tuttuun tapaan kuten viime kesän matkaakin varten. Ilman viisumia saa suomalainen olla Filippiineillä 29 päivää, ja maahan saapuessa jo tulee olla esittää sitten virkailijalle paluulennon varaus, tai ainakin osata jämptisti sanoa milloin ja millä on poistumassa maasta ennen tuon aikarajan täyttymistä. Muistaakseni minua ei pyydetty esittämään sitä lentovarausta kun viime kesänä menin, virkailija vain katsoi minua kysyessään että milloin on poislento, yhtiö ja onko välilasku, mikä on määränpääni. Kun nuo sujuvasti luettelin niin passiin lämähti leima silloisen turistiviisumini yhteyteen. Turistiviisumilla saa siis viipyä maassa 59 päivää, ja paluulippu tulisi olla sen aikana sitten. Nyt tuleva reissuni on pikkiriikkisen vielä pidempi kuin tuo 59 päivää, joten hankin ensin tuon turistiviisumin, ja sitten Manilassa käyn Bureau of Immigrationissa Intramuroksessa Pasig-joen varressa anomassa viisumiin pidennyksen. Pidennys saattoi olla, en muista nyt, liekö 2kk vai mitä, eli suurin osa siitä sitten menee sivu suun sillä 64 päivää yhteensä olisin maassa – 5 päivää menee yli turistiviisumista, ja sitten tuo viisumin pidennus niin pam! 2kk lisää. Ja se muuten taisi maksaa jotakin ~80€ luokkaa mitä satuin asiaa vilkaisemaan maahanmuuttoviranomaisen sivuilta aiemmin, mutta mieluusti maksan sen summan että saan olla siellä nuo 5 päivää lisää.
2. Tilasin DVV:ltä eli Digi- ja Väestötietovirastolta oman syntymätodistukseni englanniksi. Enpä ole aiemmin koskaan moista nähnyt. Se on minulla jo tallessa.
3. Tilasin DVV:ltä myöskin englanniksi siviilisäätytodistukseni, se on voimassa 4kk kirjoittamispäivästä lähtien. Tuo on kirjoitettu minulle 28.4.2023 joten se on jonnekin elokuun loppuun voimassa. Tuo oli jo toinen siviilisäätytodistus minkä olen tilannut tänä vuonna, sillä olin viime joulun ja uudenvuoden Manilassa ja siellä ollessani jossain innon puuskassa tilasin itselleni sen ekan todistuksen silloin tietämättä että se on voimassa 4kk. Ihan järkeväähän se on että niiden voimassaolo sitten umpeutuu tietyn ajan kuluttua, sillä noh, ihmiset ja elämä..
4. Huhtikuun puolella tein myös DVV:lle tilauksen saadakseni todistuksen Suomen lain mukaisesta oikeudesta mennä avioliittoon ulkomailla. KYLLÄ! Luit aivan oikein, ja se on syynä tälle paperizumballe. Sain sähköpostiini ilmoituksen 4.5. että pyyntöni on otettu työjonoon odottamaan käsittelyä. Käsittelyajat noille todistuksille olivat tällä hetkellä noin 3-5 viikkoa. Veikkaan siis että tuossa kesäkuun alkupuolella saisin kyseisen dokumentin, pyysin sen tottakai myöskin englanninkielisenä, tulee postitse kotiin. Tämä on vielä minulta viimeinen puuttuva palanen täältä Suomen puolelta tarvitsemistani papereista mitä otan sinne mukaan sitten.
5. Nämä kolme edellistä yllämainitsemaani paperia minun tulee kiikuttaa Helsingissä Suomen Ulkoministeriöön Katajanokalla, ja pyytää niiden laillistaminen ulkomaita varten. Se maksaa 20€/laillistettava paperi. Sen jälkeen niiden tulisi kelvata ulkomailla Suomesta virallisina todistuksina toisen maan virkailijoille.
6. Tuon laillistamisen jälkeen minulla olisi kasassa nuo paperit valmiina, joten sitten olisi vuoro mennä Espooseen Filippiinien konsulaattiin piipahtamaan. En tiedä ottaako siellä kunniakonsuli Maria sitten niistä kopiot, faksaako Filippiineille vai mitä niillä tehdään. Alkuperäiset otan luultavasti reissuun joka tapauksessa mukaan, varmuuden vuoksi. Pistän sisään hakemuksen turistiviisumistani. Ehkä sitä varten voisin käydä ottamassa uuden valokuvan, sillä naamassa karvoitus muuttunut taas tässä 2023 aikana sen verran. Ihan sileä nassu oli vielä siellä viimeksi ollessani, tammikuun alussa sieltä palasin sitten takaisin Suomeen, ja kai tässä kevätkaudella on sitten jokin tälläinen ihme villitys iskenyt, no ei vaan, kasvatan isoa tuuheaa leukapartaa nyt niin kauan kuin ukkomiehenä vielä olen. Sitten kun avio on varma niin ajan vasta pois.

Lentoni Manilaan lähtee 30.6. perjantaina, samana päivänä jolloin minulla on vielä työpäivä aiemmin. Varmaan pitää hieman aiemmin lopettaa työt, jotta ehdin lentokentälle sitten ajoissa. Suoraan vaan lomalle ja reissuun! En halua hukata päiviä täällä Suomessa siinä. Lauantaina 1.7. sitten pääsen sinne perille, ja heti ensimmäisenä päivänä kun on mahdollista niin menemme siellä Mandaluyongin kaupungintalolle asioita hoitamaan. Jennifer käy ennen tuloani siellä ja kysymässä mitä tarvitaan ja miten edetään. Manilassa minun tulee sitten vielä paikallisilta viranomaisilta pyytää/hakea/maksaa cenomarista eli paikallisesta siviilisäätytodistuksesta, sillä pitäähän sitä olla myös todistus ettei minulla ole jo Filippiineillä jotain toista vaimoa. Viimeinen tarvittava lippulapunen, palapelin palanen. Kunhan sen olen saanut vielä niin eikun kaikki paperimme mukana sinne kaupungintalolle. Se on tiedossa, että siis avioliittolupaa haemme sieltä (maksetaan maksu hakemisesta) ja meidän tulee sitten osallistua avioliittoseminaariin, eli käsittääkseni päivän mittaiseen opastukseen avioliitosta. Juuri Yleltä tuli hyvä podcast jossa asiaa sivuttiin: Filippiineillä avioero ei ole mahdollinen (kiitos katolisen kirkon!), ja olisikohan ollut vielä niin että ainoa maa maailmassa jossa noin. No, ei sitä avioon mennä miettien avioeron mahdollisuutta! Tuollainen pikemminkin sementoi sen mieleen kuinka pysyvä ratkaisu avioliitto on, senhän tulisi kestää loppuelämän. Tietenkin jos kaikki ei menekään hyvin parilla, niin ymmärrettävästi aika kauhea tilanne jos virallisesti naimisissa jonkun kanssa vaikka ei enää olisikaan yhdessä. Mutta ei enempää höpötystä noista. Kunhan avioliittolupa on saatu tuolta Mandaluyongista, niin se kelpaa sitten koko maassa siellä eli itse vihkiminen voidaan tehdä missä vaan on valtuutettu henkilö sen tekemään. Kunhan ollaan tuossa vaiheessa niin sitten uskallan jo hengähtää helpotuksesta että on tuo ”vaikein” osa ohitse eli todistukset, niiden laillistamiset ja tuo luvan saaminen.

Vihkiminen tehdään siviilivihkimisenä maistraatissa, tai noh, sanotaan paikallisella kaupungintalolla, ja saa nähdä onko se sitten itse kaupungin pormestari joka suorittaa nuo vihkimiset siellä vai kuka valtuutettu. Tarkoitus on mennä naimisiin Jenniferin kotikaupungissa eli Länsi-Visayasilla Panayn saarella Antiquen provinssissa Bugasongin kaupungissa josta hän on kotoisin ja jossa hänen vanhempansa ja kaksi siskoa perheineen asuu maatilalla. Olen kyseisen kaupungin Facebook-ryhmästä seurannut miten sinne ovat parit lähettäneet kuvia (kymmenittäin per pari, parhaimmillaan näin että yli 70 kuvaa piti pistää.. ) tuosta kaupungintalolla tapahtuvasta siviilivihkimisestä. Joku Mayor siellä taisi lukea pöydällä plakaatissa eli pormestarihan se sitten lienee kuka homman hoitaa. Useimmilla pareilla on ollut siistit vaatteet, mutta ei mitään pukuja tai morsiusasua. On näkynyt miehillä farkkuja, ja lenkkareita, joku perussiisti paita. Ja yleensä naisilla jonkinlainen siisti mekko. Kaivoin kaapistani aluksi nahkaiset juhlakenkäni mitä äitikin on kehunut hienoiksi, mutta tuleva vaimo sanoi että saan olla lenkkareissa kyllä, ja totesin itsekin sitten että en lähde tuota ylimääräistä kenkäparia raahaamaan sinne toiselle puolelle muolimmaa nyt. Mustat siistit housut otan varmaankin, ja haluan sitten perillä ostaa jostakin kauniin barong tagalogin itselleni jota pidän sitten, se on siis paikallisten miesten perinteinen juhlapaita. Juhlien suhteen on vielä kaikki melko lailla auki, niitä suunnitellaan sitten yhdessä siellä paikan päällä. Hyvin pienimuotoiset ja vaatimattomat juhlat joka tapauksessa pidämme.

Jennifer on perheen neljästä siskoksesta vanhin eli isosisko, nyt 34 vuotta. Hänen kahdella keskimäisellä siskollansa on jo miehet ja lapsia, joten Jenniferillä on 2-, 3- ja 4-vuotiaat siskonlapset, kaksi tyttöä ja poika. Hän on kuitenkin siskoksista ensimmäinen joka menee naimisiin.

Tälläistä on siis suunnitelmissa, ja ei voi vain muuta kuin yrittää olla rauhallisena, toivoa ja rukoilla jotta kaikki onnistuu.

Ensimmäinen reissuni Filippiineille viime kesänä oli 7 viikkoa, sitten olin 2,5 viikkoa tuon joulu+uudenvuoden reissun, ja nyt sitten vielä pidempi matka eli 8 viikkoa. Tähän piti jo palkatontakin lomaa ottaa elokuulle, mutta hienoa että lomatoive sopi asiakkaalle jossa teen hommia sekä omalle pomolleni ja meidän HR:lle.

Olen kiitollinen omalle pomolleni siitä, että hän on hyvin kannustava ja ystävällinen, ja viimeksi nyt perjantaina tuli hyvä mieli siitä kun sain kiitosta hienosta esityksestäni jossa esittelin hänelle sekä kollegoilleni hieman python-koodauksen muutamia uusia ominaisuuksia. Tuli sellainen olo, että nyt olin hyvin hoitanut homman ja vedin esityksen ammattimaisesti esimerkkejä näyttäen. Asiakkaan luona alkaa olla odottava ilmapiiri milloin pääsen kunnolla hommiin eli testaamaan uutta softaversiota sähköautojen latureihin joita he valmistavat. Alunperinhän oli tarkoitus että olisi se testausjuttu viety maaliin siitä jo toukokuun loppuun mennessä ja se olisi sitten julkistettu kesäkuussa tyyliin juhannukseen mennessä. Noh, nyt on todettu että näin ei tule käymään, projekti on – ylläri ylläri – hieman myöhässä, ja että parempi vain hoitaa kehitystyö huolella ja sitten aloitella testaamaan, ilman painetta ja hätää että se pitäisi saada valmiiksi ja julkaisuun kesäkuussa jo. Kesällä alkavat ihmisillä kesälomat. Olisihan se sinänsä ollut kiva jos homman olisi saanut pakettiin siinä kesäkuussa niin olisi sitten voinut lähteä lomille siitä hyvillä mielin, mutta nyt testausta tehdään sitten sen verran kuin on mahdollista, ja sitä sitten jatketaan lomien jälkeen. Joka tapauksessa tässä on sellainen hyvä fiilis, hommat putkessa, kesä on alkanut jo, reissu ja suunnitelmat odottavat.

Tara na!

(Filipinoa ja meinaa että ”Nyt mennään!”)